Virsikirjassa on kymmenittäin virsiä, joiden kirjoittajaa ei tiedetä. Kirjan lopussa oleva tekijähakemisto päättyy luetteloon niistä.
Lisäksi on sellainen rajatapaus kuin tämä virsi Mun hyvään Herraani. Sen tekijäksi mainitaan Sigismund Weingärtner, jonka nimi esiintyy 1607 painetussa saksalaisessa virsikirjassa kahden virren yhteydessä. On arveltu, että hän olisi vaikuttanut saarnaajana Saksan Heilbronnissa tai että hän olisi asunut Sveitsin Baselissa, mutta mitään todisteita tällaisten otaksumien tueksi ei ole löytynyt.
Virren kirjoittaja voi siis olla Sigismund Weingärtner -niminen mies, josta ei kuitenkaan tiedetä mitään. "Tuntematon tekijä" siis!
Mutta virsi elää niin Saksassa kuin Suomessakin. Meille se tuli Ruotsin kautta. Ruotsiksi virren käänsi Haquin Ausius (k. 1653) – eikä hänestäkään tiedetä juuri muuta kuin että hän ruotsinsi Basilius Förtschin hartauskirjan "Hengellinen vesilähde", jossa oli liitteenä virsiä. Siitä virsi Mun hyvään Herraani suomennettiin vuoden 1701 virsikirjaan. Kauan se oli osastossa Valmistautuminen kuolemaan, mutta nyt se on saanut siirron osastoon Usko Jeesukseen.
Kuolemasta virsi puhuukin paljon. Se on ajalta, jolloin rutto surmasi ihmisiä suurin joukoin. Kuolemasta porttina Kristuksen kirkkauteen ja hänen valtakuntaansa tuli virsirunouden suosittu teema..
Virren koraali on tuttu monestakin virrestä. Sen on säveltänyt Jakob Regnart (k. 1599), alkuaan maalliseen tekstiin. Meille tämä sävelmä tuli tanskalaisen adventtivirren "Iloitse, morsian" mukana 1600-luvun alussa. Yleisesti se kuitenkin tunnetaan juuri virren Mun hyvään Herraani saksankielisten alkusanojen mukaan, esimerkiksi Bachin tai Pachelbelin urkukoraaleina: Auf meinen lieben Gott. Kahdessa kantaatissaan Bach on käyttänyt tämän virren tekstiäkin, toisessa ensimmäistä, toisessa viimeistä säkeistöä.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.