1.
Jumalamme, suuruuttasi
luomakunta kuuluttaa,
ihmeitäsi, lahjojasi
onhan täynnä taivas, maa.
Niissä loistaa hyvyytesi,
niissä kutsut rinnallesi
meidät työhön, toimintaan,
luotujasi puoltamaan.
2.
Jeesus, synnyit veljeksemme,
näytit Isän rakkauden,
astuit aivan vierellemme,
elit muita palvellen.
Kärsimyksen tietä kuljit,
armon suojaan heikot suljit.
Ylistämme sinua,
alun uuden antaja.
3.
Pyhä Henki, auttajamme,
niin kuin äiti lohdutat,
olet arjen voimanamme,
avaat toivon maisemat.
Kiitos, että särkyneitä
saatat yhteen, kutsut meitä
omastamme antamaan,
toisten kuormaa kantamaan.
4.
Kolminaisuus: Luoja suuri,
Jeesus, synnin voittaja,
Henki, heikon suojamuuri,
meitä nosta, vahvista.
Silloin palveluksessasi
lahjat kaikki antamasi
voimme käyttää kiittäen,
Luoja kolmiyhteinen.
Reformaation alkuajoista lähtien Pyhälle Kolminaisuudelle on laadittu kiitosvirsiä, joita on messussa käytetty laudamuksen paikalla. Luterilaisessa perinteessä virrellä 128 on ollut erityisasema tällaisena laudamuksen sijaan laulettavana kolminaisuusvirtenä. Suomenkielisestä virsikirjasta löytyy nyt yhteensä 16 kolminaisuusvirttä tai jumalanpalveluslaulua, jotka voivat messussa korvata laudamuksen: 128:2–4; 129; 130; 131; 132; 133; 135; 277:5; 328; 334:1,5–8; 726; 727; 728; 729; (730); 902.
Kolminaisuusvirsi 902 Jumalamme, suuruuttasi kuuluu niihin lisävihkon virsiin, jotka syntyivät lisävihkotyön sekä sen yhteydessä järjestettyjen teksti- ja sävellyseminaarien myötä. Tekstintekijöiltä pyydettiin työryhmän määrittelemistä aiheista virsirunoja, joista sitten esiteltiin valikoima säveltäjien sävellettäväksi. Lisävihkotyön yhtenä tavoitteena oli muun muassa etsiä uusia ja tuoreita kiitosvirsiä. Prosessin aikana tekstintekijät saattoivat vielä muokata tekstejään säveltäjien ja työryhmän sekä piispankokouksen ja kirkolliskokouksen valiokuntien toiveiden mukaisesti.
Tekstiseminaarin jälkeen Leena Ravantin kirjoittama Kolminaisuus-virsi valikoitui säveltäjille esiteltäväksi runoksi ja siihen tehtiin useampia sävellyksiä. Näistä lisävihkoon valikoitui kaksi sävelmää, Sirkku Rintamäen (902a) ja Pekka Nymanin (902b) hyvin erityyppiset sävellykset. Sirkku Rintamäki on luonnehtinut virren a-sävelmää seuraavasti: ”Tekstin rytmi ja eri säkeistöjen keskivaiheilla tapahtuva tunnelman ja värin muuttuminen herkemmäksi veivät mukanaan 5/4-tahtilajiin sekä arkaaiseen ja toisaalta herkkään harmoniamaisemaan, kansansävelmien ja -toisintojen maailmaan. Virren melodiasta tuli minun näkemykseni Piae Cantiones -laulusta.”
Sirkku Rintamäki (s. 1975) on musiikin maisteri, kanttori ja säveltäjä. Rintamäki on työskennellyt kanttorina Helsingin Kannelmäen seurakunnassa ja opettanut Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osastolla virsilaulua ja lapsikuoronjohtamista. Hän on toiminut säveltäjänä muun muassa Kirkkohallituksen jumalanpalvelusmusiikkiprojektissa, virsien ja yhteislaulujen säveltämiseen tähtäävissä kutsuseminaareissa sekä sovittajana virsikirjan lisävihkon säestyskirjatyöryhmässä.
Jenni Urponen ja Samuli Koivuranta
Virren tarinan lähdeteoksena: Koivuranta, Samuli & Urponen, Jenni (toim.) 2017. Laulun matka virreksi. Helsinki: Kirjapaja. Sivut 37–40, 227–228.