Virren tarina
588 Rauhan Herra, maailmaasi
Fridens Gud, oss frid förläna
Frans Mikael Franzén (1772-1847) oli Ruotsin vallan ajan paras runoilijamme, Runebergin edelläkävijä. Parhaat runonsa hän loi Suomessa, ennen muuttoaan 1811 Ruotsiin, missä hänestä lopuksi tuli maan pohjoisimman eli Härnösandin hiippakunnan piispa. Ruotsin vuoden 1819 virsikirjaan hän kirjoitti useita virsiä.
Virren Rauhan Herra, maailmaasi alla oleva merkintä ”Frans Mikael Franzénin virren pohjalta komitea” houkuttelee katsomaan, mitä oikein on tapahtunut Franzénin tekstille.
Franzénin rauhanvirressä oli kahdeksan säkeistöä. Ne suomensi ensimmäisenä Bengt Jakob Ignatius, mutta suomalaiseen virsikirjaan 1886 virsi tuli Elias Lönnrotin uudelleen suomentamana ja viisisäkeistöiseksi lyhennettynä. Vuoden 1938 virsikirjaan sen kieliasua vähän korjailtiin.
Nykyistä virsikirjaa valmistellut komitea ei ollut sijoittanut Franzénin rauhanvirttä poistettavien virsien listalle. Loppujen lopuksi kävi kuitenkin niin, että virttä ei enää kelpuutettu, mutta ei suorastaan hylättykään. Komitea rakensi sen pohjalle uuden virren. Franzénin virsi oli luonteeltaan isänmaanvirsi, mutta uusi virsi kutsuu rukoilemaan rauhaa koko maailmaan ja ajattelemaan koko ihmiskuntaa. Kolmannessa säkeistössä rukoiltiin aikaisemmin rauhaa paitsi isänmaahan, myös koteihin, seurakuntaan ja omiintuntoihin; kodit ja sydämet ovat edelleen jäljellä, seurakunnan tilalle on tullut merkitykseltään väljä ihmisyhteisö.
Neljännen säkeistön aikaisempi lopetus tuntuu ehkä oudolta rauhanvirressä: ”Vainoojias vastahan auta meitä sotimaan.” Selvästi vastakkainen on sen tilalle tullut pyyntö: ”Auta meitä raivaamaan rauhan teitä maailmaan.” Viimeinen säkeistö vie vihdoin ajattelemaan kirkon tehtävää rauhan työssä ja sovituksen sanoman julistajana.
Alkuperäistä Franzénia on viittaus enkelien lauluun Jeesuksen syntyessä: ”Rauha maassa!”
Virteen on nyt liitetty Rudolf Lagin (1823-1868) oivallinen, kauniisti soiva koraali, joka alun perin syntyi virteen 193 ”Autuuden ja armon sana”.
Tauno Väinölä
Lisää sävelmästä virren 522 tarinan yhteydessä.
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.