Virsi 193; Autuuden ja armon sana
193

Autuuden ja armon sana

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Autuuden ja armon sana
kulkee maihin kaukaisiin,
valheen vallat voittavana
tunkee kansain sydämiin,
särkee kahleet saatanan,
auttaa alta kuoleman.

2.
Valon, vapauden sana
kaataa väärät jumalat,
pelon muurit murtavana
johtaa kansat sokeat
valkeutta seuraamaan,
Herraa kunnioittamaan.

3.
Herran ristin, voiman sana
seurakunnan rakentaa,
lippunamme loistavana
Herran kansaa kokoaa,
rukouksen hengen suo,
vahvan uskalluksen tuo.

4.
Rauhan, rakkauden sana
yhteisvastuun virittää,
haavojamme hoitavana
ystävyyteen yhdistää.
Näin on Herran rakkaus
kansain rauhan perustus.

5.
Elämän ja toivon sana
antaa toivon elävän,
synnin vallan kaatajana
kuolemaan luo elämän.
Joka uskoo, elää saa,
Herra tiellään kuljettaa.

6.
Jeesus Kristus hallitseva
olkoon läsnä, kaukana,
sanallansa vallitseva
maailmamme kansoja.
Tulkoot kaikki kiittämään
hänen pyhää nimeään!

Lisää suosikkeihin
Alfred Brynolf Roos 1871. Uud. Elias Lönnrot 1872. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Rudolf Lagi 1867.
Sama sävelmä: 426 | 522 | 588
Luokitus: Jumalan sana

Virren tarina

193 Autuuden ja armon sana

Herran armon, voiman sana

Autuuden ja armon sana on kuin "Suomen kirkkokansan lähetyssignaali", sanoo Erkki Kurki-Suonio. Tällä sanonnallaan hän tarkoittaa nimenomaan virren sävelmää. Se on mestarillisesti sommiteltu "mainio melodia", jota on miellyttävä veisata. Virren säveltäjä Rudolf Lagi (1823- 1868) oli Helsingin Nikolainkirkon (nyk. tuomiokirkon) ensimmäinen urkuri.

Virren kirjoittaja Alfred Brynolf Roos (1824-1873) toimi Ahvenanmaalla Brändön kirkkoherrana. Tämä näkyy saavan aina jonkun otaksumaan, että Roos olisi kirjoittanut virtensä ruotsiksi. Mutta tämä oli jäsenenä Lönnrotin johtamassa suomenkielisessä virsikirjakomiteassa ja kirjoitti virtensä suomeksi. Hänen isänsä, suomenkielisenä tietokirjailijana ansioitunut Samuel Roos toimi Kajaanin piirilääkärinä ennen Lönnrotia. Julkaisemansa kirjeenkirjoitusoppaan (1855) esipuheessa hän kertoo harjoittaneena "lapsuudesta alkain Suomen suloista kieltä". Rakkauden suomen kieleen A. B. Roos peri siis kotoaan.

Roosin alkuperäisteksti sisälsi 11 säkeistöä, joista yhdeksän alkoi sanoilla "Herran armon, voiman sana". Lönnrot lyhensi virren viiteen säkeistöön. Hän myös muutti säkeistöjen alkua saadakseen näin selkeästi ilmi Jumalan sanan vaikutuksen moninaisuuden. Se ei ole vain Autuuden ja armon sana, vaan myös valon ja vapauden (2), rauhan ja rakkauden (4) sekä elämän ja toivon sana (5). Nykyiseen virsikirjaan lisätty säkeistö "Herran ristin, voiman sana" (3) saa toisaalta ajattelemaan lähetystyön tuloksena syntyneitä itsenäisiä kirkkoja, mutta myös aloittaa virren toisen jakson, jonka perusteella virsi nyt on sijoitettu osastoon "Jumalan sana" (eikä siis enää lähetysvirsiin).

Virsikirjan viime uudistus teki tästä virrestä myös ajankohtaisen yhteisvastuukeräystä toteutettaessa: ”Rauhan, rakkauden sana yhteisvastuun virittää” (säk. 4). 

Tauno Väinölä


Lisää sävelmästä virren 522 tarinan yhteydessä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.