Virsi 192; Kylväjä lähti kylvämään
§
192

Kylväjä lähti kylvämään

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Kylväjä lähti kylvämään
heittäen maahan siementään.
Vaan osa tielle putosi,
lintujen joutui ruoaksi,
myös osa maahan kiviseen,
siinä se kuihtui kuivuuteen.

2.
Joutuen orjantappuraan
siemen jo kuoli kasvaissaan,
vaan hyvään maahan langeten
toi sadon satakertaisen.
Kellä on korvat, kuunnelkoon,
myös sanan vastaanottakoon.

3.
Kun sana puhdas saarnataan,
kylvetään siemen kasvamaan.
Kuin kova tie on kuulija,
ken sanan pitää turhana.
Ettei hän uskoon tulla vois,
kiusaaja ottaa sanan pois.

4.
Maan kivisen on kaltainen,
ken sanan kuulee iloiten,
uskoo vain hetken innoissaan,
juureton kun on uskossaan.
Vaivan ja vainon tullessa
kohta hän luopuu uskosta.

5.
Kuin orjantappurainen maa
on se, ken sanan kuulla saa,
vaan tukahtuukin murheeseen,
huoliin ja mieleen ahneeseen,
lankeaa valtaan syntien
näin hedelmättä kuihtuen.

6.
Maan hyvän on se kaltainen,
ken sanan kuulee, uskoo sen,
sen sydämessään säilyttää
kantaen hyvää hedelmää.
Aina hän pysyy sanassa,
kärsii ja kestää uskossa.

7.
Henkesi Pyhän voimalla
uudista meidät, Jumala.
Maailman esteet raivaa pois,
niin että siemen kasvaa vois.
Kasvata meissä satoa,
iäinen autuus lahjoita.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi