Virsi 587; Terve, rauha suloinen
587

Terve, rauha suloinen

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Terve, rauha suloinen!
Sota poistu suruinen!
Rauha riemun kasvattaa,
sota surun aikaan saa.

2.
Rauha eineen enentää,
sota viljan vähentää.
Rauha leivän kasvaa suo,
sota nälänhädän tuo.

3.
Rauha riemuvirsin soi,
sota itkee, vaikeroi.
Rauhassa on ihastus,
sodassa on valitus.

4.
Sota kirousta tuo,
rauha siunausta suo.
Rauha antaa onnea,
sota onnettomuutta.

5.
Minkä rauha rakentaa,
sota polttaa, hajottaa.
Rauha kansaa kartuttaa,
sota surmaa, hukuttaa.

6.
Missä sodan ahdistus,
siellä verenvuodatus,
siellä pelko, kauhu on,
vaiva, murhe loputon.

7.
Rakkaan rauhan aikana
maataan yöllä murheetta,
ilomielin nautitaan
lahjat Herran laupiaan.

8.
Kiitos olkoon Jumalan!
Hän suo rauhan suotuisan,
sodat, riidat sovittaa,
rauhan maahan rakentaa.

Lisää suosikkeihin
Saksalainen 1661. Suom. virsikirjaan 1686. Uud. Elias Lönnrot 1867. | Sävelmä: Keskiajalta / Saksassa 1524.
Sama sävelmä: 16
Luokitus: Rauha ja vapaus

Virren tarina

587 Terve, rauha suloinen

Güldner Fried uns sehr ergetzet

Virsikirjan osastossa "Rauha ja vapaus" on nykyisin seitsemän virttä. Osaston aloittava Martin Lutherin virsi 586 on niistä vanhin ja pohjautuu latinalaiseen Da pacem -antifoniin. Vuoden 1701 virsikirjassa oli kolme kyseisen antifonin pohjalta kasvanutta virttä sekä lisäksi kaksi muuta, joista toinen oli tuolloin varsin uusi. Vuonna 1686 julkaistussa virsikirjassa sen otsikkona oli "Rauhan edest War wälkommen Fred så god etc.

On kiinnostavaa, että otsikossa mainittua ruotsalaista virttä ei nykyään tunneta. Saattaa olla, että sotia käyneen suurvalta-Ruotsin valtakunnalliseen virsikirjaan ei tahdottu ottaa näin selvästi pasifistista virttä. Suomalaiseen vuoden 1701 virsikirjaan se kuitenkin tuli. Kyseessä on tuntemattoman saksalaisen runoilijan virsi Güldner Fried uns sehr ergetzet, joka julkaistiin 1661 mutta jäi sielläkin vähän tunnetuksi.

Vuoden 1701 virsikirjassa tämän rauhanvirren sävelmäviitteenä oli virsi 290 (”Ole sielun’ iloinen”). Painetuissa sävelmistöissä sillä oli, samoin kuin nykyisellä ”Herraa hyvää kiittäkää” -virrellä, reipas duurisävelmä. Näyttää kuitenkin siltä, että sitä oli totuttu laulamaan viimeksi mainitun virren mollisävelmällä, joka on suomalaisille nykyisin hyvin tuttu, myöhemmin taas sen duurimuunnoksella. Vuoden 1938 virsikirjassa virsi haluttiin liittää luterilaiseen perinteeseen antamalla sille Lutherin rauhanvirren esikuvan adventtihymnin Veni redemptor gentium sävelmä.

Erkki Tuppurainen

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.