Virsi 16; Jeesus Kristus meille nyt
16

Jeesus Kristus meille nyt

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Jeesus Kristus meille nyt
neitseestä on syntynyt.
Ihmiseksi Jumala
tuli tänne taivaasta.

2.
Kansa kaiken maailman
näkee ihmeet Jumalan:
Sana tuli lihaksi,
tänne ihmislapseksi.

3.
Synnittä on syntynyt,
synnittä myös elänyt,
kantoi synnit maailman,
mursi vallan kuoleman.

4.
Ilo, rauha mukanaan
saapunut on päälle maan
Jumala ja ihminen,
auttajamme armoinen.

5.
Isän luota lähtenyt
Isän luona taas on nyt,
voitti vallat turmion,
taivaan aukaissut hän on.

6.
Hän on Isän vertainen,
yhtä iankaikkinen,
istuu Isän rinnalla
maan ja taivaan Herrana.

7.
Jumalalle kunnia
olkoon korkeudessa,
maassa rauha, suosio,
hyvä tahto, sovinto.

Lisää suosikkeihin
Aurelius Ambrosius 300-luvun lopulla. Saks. Martti Luther 1524. Suom. Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. suom. Julius Krohn 1880. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Keskiajalta / Saksassa 1524.
Sama sävelmä: 587
Luokitus: Joulu

Virren tarina

16 Jeesus Kristus meille nyt

Veni redemptor gentium / Nun komm der Heiden Heiland

Virren tekijä Aurelius Ambrosius (n. 340-397) luetaan kirkkoisistä suurimpiin. Kunnianimi kirkkoisä tarkoittaa tiettyjä vanhan kirkon piispoja ja opettajia, joiden vaikutus kirkon opin ja elämän kehitykseen on ollut erityisen huomattava. Ambrosius oli aloittanut valtion virkamiehenä; hän oli Pohjois-Italian maaherra, kun hänet valittiin Milanon piispaksi.

Ambrosiukselle kuuluu kunniasija virsihistoriassa: hän on länsimaisen kirkkolaulun uranuurtaja, seurakuntavirren isä. Hänen omat hymninsä ovat kansanomaisia, kielellisesti korkeatasoisia. Hänen runomittansa oli nelipolvinen jambisäe eli dimetri. Säkeistöt olivat nelirivisiä ja loppusoinnuttomia, hymnissä eli virressä oli aina kahdeksan säkeistöä. Tästä tuli sitten hyvin suosittu virren muoto.

Virren alkutekstin ensimmäinen säkeistö ("Intende, qui regis Israel") on yleensä jätetty pois, niin että tämä Ambrosiuksen hymni tunnetaan toisen säkeistönsä alkusanojen mukaan: Veni, redemptor gentium. Viimeinen säkeistö, Kolminaisuuden ylistys eli doksologia, on myöhempää lisäystä.

Ambrosiuksen jouluvirsi tuli suomalaiseen virsikirjaan 1605 Hemminki Maskulaisen käännöksenä. Hemminki käytti suomennoksensa pohjana sekä Martti Lutherin saksannosta (Nun komm, der Heiden Heiland, 1524) että Olavus Petrin ruotsinnosta (1536). Virsikirjaa 1800-luvulla uudistettaessa palattiin tavallaan lähtöruutuun, kun Julius Krohn suomensi J. O Wallinin uuden ruotsalaisen version (1816), josta puuttui alkuperäisen virren 7. säkeistö. – Loppusoinnut oli virteen tuonut jo Luther.

Virren tie nykyiseen virsikirjaamme on ollut monivaiheinen – 1900-luvulla sen kieliasua on muokattu vielä kahteen otteeseen – , eikä sen suomalaista nykymuotoa voi sanoa Ambrosiuksen hymnin suoranaiseksi käännökseksi. Aihe ja ainekset ovat toki Ambrosiukselta, mutta kun runomittakin on matkan varrella muuttunut, niin oikein ’ambrosiaaninen’ se ei ole. Virrellä on perinteinen keskiaikainen sävelmänsä.

Ambrosiuksesta lisää virren 549 "Isämme, kiitos päivästä" yhteydessä.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.