Virsi 17; Ilon päivä verraton
17

Ilon päivä verraton

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Ilon päivä verraton
koitti maailmalle,
poika syntynyt kun on
neitsyt Marialle.
Taivaan Herra iäinen
ihmiseksi syntyen
tuli veljeksemme.
Isä antoi armossaan
ainoansa päälle maan
pelastajaksemme.

2.
Riemuviestin enkeli
kertoi paimenille:
”Vapahtajan lähetti
Isä ihmisille.
Lapsi teille syntynyt
seimessänsä lepää nyt,
hallitsija taivaan.”
Orjan muodon otti hän,
antoi meille elämän,
luoksemme jäi vaivaan.

3.
Neitsyestä maailmaan
syntyi Jumalamme
käydäksensä kuolemaan
meidän puolestamme.
Sana tuli lihaksi,
Herra ihmislapseksi,
muuten hukkuisimme.
Ilman Herraa Jeesusta,
ilman ristin uhria
vaivaan joutuisimme.

4.
Halki maan ja taivasten
kaikuu kaikkialle
kiitoslaulu enkelten
armon Jumalalle:
”Jumalalle kunnia
olkoon korkeuksissa,
rauha maailmassa.”
Kerran saamme kumartaa
Isän Poikaa ainoaa
taivaan kunniassa.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Laulettu 1. säkeistö

Outi Noponen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)

Sävelmä

Säestys

Säk. 1 latinalainen Dies est laetitiae 1300-luvulta. Saks. ja säk. 2 1422. Ruots. ja säk. 3–4 Olavus Petri 1530. Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583. Uud. Samppa Asunta ja Anna-Maija Raittila 1984. | Sävelmä: Keskiajalta / Böömissä 1531.
Sama sävelmä: 447
Luokitus: Joulu

Virren tarina

17 Ilon päivä verraton

Dies est laetitiae

Virren ensimmäinen säkeistö on latinalainen jouluhymni 1300-luvulta: Dies est laetitiae. Muilta osin vanhimmat säilyneet käsikirjoitukset ovat 1400-luvun alusta.

Jaakko Finno suomensi virren virsikirjaansa 1583 (VVK 119) osittain eräästä tekstin saksannoksesta, osittain Olavus Petrin ruotsinnoksesta (1530). "Virressä on raamatullinen realismi yhtynyt tunteikkaaseen ihastukseen, opillinen selkeys vilpittömään ilomieleen" (Jaakko Haavio). Nykyisessä virsikirjassa on uusi suomennos, jonka ovat tehneet Samppa Asunta ja Anna-Maija Raittila. Virteen on nyt palautettu myös sen alkuperäinen sävelmä, joka on samalta ajalta kuin tekstikin.

Piae Cantiones -kokoelmassa (1582) "Dies est laetitiae" käsittää kahdeksan säkeistöä. Hemminki Maskulaisen suomennoksessa (Vanhain Suomen maan Pijspain ja Kircon Esimiesten Latinan kielised laulud, 1616, näköispainos 1927) se alkaa sanoilla "Herran ilmestuxesta / Cukin iloit mahta".

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.