Virren tarina
575 Maan muokkasimme, veimme
Wir pflügen und wir streuen
Saksalaisen kirjailijan Matthias Claudiuksen (1740-1815) kirjoittama syysvirsi Maan muokkasimme, veimme ilmestyi ensimmäisen kerran 1782 Claudiuksen näytelmässä Paul Erdmann´s Fest. Näytelmä kuvaa elonkorjuujuhlaa pohjoissaksalaisella maatilalla. Eri tahoilta tulevat talonpojat laulavat juhlapaikalle saapuessaan tätä virttä.
Niilo Rauhalan suomentamana virsi on vakiinnuttanut asemansa seurakunnissa nimenomaan elonkorjuu- ja kiitosjuhlien virtenä. Mutta virsi muuttuu etenkin loppusäkeistöiltään syysvirreksi. Luonnon väririkkaus, sadonkorjuu ja maan hedelmät saavat suomentajan puhkeamaan ylistykseen: ”Soi syksy kiitostasi maan kaiken kasvusta”. Syksyn väriloistoa Rauhala kuvaa ilmaisulla: ”Puut ruskan kirkkautta kantavat loistavaa”. Sana ”ruska” ei ole aikaisemmin esiintynyt suomalaisessa virsikirjassa.
Matthias Claudiuksen virttä lauletaan Saksassa 1800-luvun alun sävelmällä, jossa melodia muodostuu kuoron ja seurakunnan osuuksista. Virsikirjakomitea päätyi sävelmävalinnassa kuitenkin saksalaisen Johann Steurleinin koraaliin, samaan sävelmään, jonka komitea oli päättänyt ottaa myös kevätvirren 567 ”Ah, kuinka kevät hohtaa” sävelmäksi.
Johann Steurlein (1546-1613) toimi Wasungenissa notaarina ja kaupunginkirjurina, myöhemmin Meiningenin kansliasihteerinä ja kaupunginjohtajana. Hän toimitti useita laulukokoelmia, jotka sisälsivät hänen omia sävellyksiään. Virren 575 sävelmä on alkuaan syntynyt maalliseen tekstiin, mutta yleistyi vuodesta 1581 lähtien hengelliseen käyttöön. Se on myös laajalle levinnyt kuorolaulu.
Reijo Pajamo
Sävelmästä lisää virren 567 tarinan yhteydessä.
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.