Runoilijaprofessori Zachris Topeliuksen (1818-1898) kirjoittama virsion nyt sijoitettu osastoon Terveys ja sairaus, kun se aikaisemmin kuului "virsiin evankeliumiteksteistä". Virren taustaksi voikin ajatella Matteuksen 9. luvun kertomuksia parantamisihmeistä. Neljännen säkeistön tarkoittamat sanansa Jeesus lausui halvaantuneelle: "Ole rohkealla mielellä, poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi." Virren ruotsinkielinen alkuteksti liittyy tällä kohden kylläkin toiseen saman luvun kohtaan: "Ole rohkealla mielellä, tyttäreni, uskosi on parantanut sinut."
Viimeinen säkeistö saa kuitenkin sisältönsä suoraan Herran siunauksesta: "Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi, olkoon sinulle armollinen ja antakoon sinulle rauhan."
Viisas runoilija ei pyri vakuuttelemaan, että usko merkitsisi elämää vailla tuskaa, ahdistusta ja synnintuntoa. Mutta se merkitsee syntien anteeksi saamista, tuskiin huojennusta, pelkoon lohdutusta. "Ei mitään silloin puutu."
Tauno Väinölä
Sävelmästä lisää virren 297 tarinan yhteydessä.
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.