1.
Kun nimipäiväni on tänään,
niin kiitos täyttää sydämen.
On minut kerran nimeltäni
kastettu nimeen Jeesuksen.
Näin nimipäivä muistuttaa:
saan yhä Herraan uskaltaa.
2.
Jeesuksen rakkauden tähden
sain kasteen armon minäkin.
Jo siinä puhui hyvä Paimen:
”Myös sinut minä lunastin.”
Hän yhä seurakunnassaan
nimeltä kutsuu seuraamaan.
3.
Nimeni moneen kirjaan piirtyy
ja monesta pois pyyhitään.
Suo, Jeesus, turva nimessäsi,
niin että taivaan kirjaan jään,
ja auta, että onneni
löytäisin aina luonasi.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Dagmar Öunap ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Timo Topi 1977. Uud. Niilo Rauhala 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Saksassa 1738.
469 Kun nimipäiväni on tänään Kotimaa-lehti antoi oman panoksensa virsikirjauudistuksesta käytyyn keskusteluun julistamalla avoimen virsien kirjoituskilpailun vuonna 1976. Tähän Virsihaaviin lähetti ehdotuksensa nimipäivävirreksi tyrvääläinen maanviljelijä Timo Topi (1927-2015). Niilo Rauhala muokkasi virren nykyiseen asuun, ensin vuonna 1978 ja uudestaan 1983. Virsi kuuluu osastoon Koti ja perhe. Nimipäivä muistuttaa kasteesta. Niinpä tämä nimipäivän keskeinen asia on mainittu jo aivan virren alussa: ”On minut kerran nimeltäni / kastettu nimeen Jeesuksen.” Aiheeseen palataan vielä toisessa säkeistössä, jolloin kasteen tehtävä ja velvoitus myös mainitaan: ”Hän yhä seurakunnassaan / nimeltä kutsuu seuraamaan.” Toisen säkeistön taustalla on selvästi kuultavissa Jesajan kirjan 43. luvun alku: ”Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.” Kolmas säkeistö muistuttaa ihmisyhteisöjen inhimillisyydestä. Ihmisen nimi voi kirjautua moneen yhteyteen, mutta erimielisyyden tullessa tai mielipiteiden vaihtuessa voi yhteisö hylätä jäsenensä. Nimi pyyhitään pois. Siksi on tärkeää, että nimi säilyy ”taivaan kirjassa” (Luuk. 10:20). Myös Ilmestyskirjassa puhutaan nimestä elämänkirjassa (Ilm. 3:5; 13:8; 21:27). Lähelle näitä kielikuvia tulee runon muokkaajan Niilo Rauhalan oma runo, jossa sanotaan: Kun avataan elämän kirja, jos kuulen nimeni, saanko käydä sitä vielä katsomassa? Virren sävelmänä on saksalainen 1700-luvun raikas, kauttaaltaan duurinen melodia, joka esiintyy virsikirjassa neljän eri tekstin yhteydessä (lisäksi 211, 215 ja 540). Markku Kilpiö