Virsi 215; Oi armon merta ihmeellistä
215

Oi armon merta ihmeellistä

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Oi armon merta ihmeellistä,
sen vesi voimallinen on,
syyn kaiken pesee syntisistä,
pois heistä torjuu tuomion.
Se synnin vallan hukuttaa,
kuin Nooan minut pelastaa.

2.
Lahjasi kalliin, Jeesus, annoit
niin vedessä kuin veressä.
Kasteessa Isän helmaan kannoit,
saan valtakunnan periä.
Lapseksi taivaan pääsin niin,
ristillä minut merkittiin.

3.
Uudestisynnyin Jumalasta
voimalla Herran kuoleman.
Näin nostit minut kuolemasta,
vallasta synnin, maailman.
En huoli turhuuksista maan,
suojassa ristin olla saan.

4.
Elämän kirjaasi kun piirsit,
oi Jeesus, minun nimeni,
elämään kuolemasta siirsit,
varjele, etten hukkuisi.
Suo, ettei mikään minua
voi kädestäsi temmata.

5.
Sinua, Paimen, tahdon kuulla,
Herraksi sinut tunnustaa,
luvata sydämellä, suulla
kanssasi, Jeesus, vaeltaa.
Liittosi pidät lujana,
et koskaan hylkää minua.

6.
Kasteeni kirkkoon minut liittää,
Jumalan suureen perheeseen.
Yhdessä saamme Isää kiittää
ja tehdä matkaa taivaaseen,
toistemme kuormaa kantaen
vain luottaa voimaan Jeesuksen.

Lisää suosikkeihin
Benjamin Schmolck 1720. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886. Uud. Anna-Maija Raittila 1984. | Sävelmä: Saksassa 1738.
Sama sävelmä: 211 | 469 | 540
Luokitus: Pyhä kaste

Virren tarina

215 Oi armon merta ihmeellistä

Du unerforschlich Meer der Gnaden

Tämä kastevirsi viittaa Raamatun vedenpaisumuskertomukseen puhuessaan armon merestä: "Se synnin vallan hukuttaa, kuin Nooan minut pelastaa." Ajatus voi oudoksuttaa, sillä vedenpaisumuksessahan vesi tuhosi kaiken, hukutti "kaikki maan elävät olennot"; vain ne pelastuivat, jotka Nooa otti arkkiinsa. Arkki heidät siis pelasti, ei vesi.

Tietysti on totta myös, että arkissa olleet pelastuivat veden kantamina. Vedellä oli siis osuutensa siinä niin kuin kasteessakin.

Ajatus ei ole virsirunoilijan kehittelemä, niin kuin helposti voisi luulla, vaan se perustuu kyllä Raamattuun. Löydämme sen Pietarin ensimmäisestä kirjeestä, jonka ajattelu ja Vanhasta testamentista otettujen esikuvien käyttö on toisinaan kieltämättä jotenkin epäsovinnaista. Sieltä luemme: "Vain muutama ihminen, kaikkiaan kahdeksan, pelastui arkissa veden kantamana. Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te sinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton." (1. Piet. 3: 20-21.)

Ratkaisevaa oli ja on, mitä Jumala teki ja tekee. Virsi kertoo siitä vakuuttavin ja vaikuttavin säkein. Kasteessa Jumala tekee ihmisen kanssa "hyvän omantunnon liiton"; siitä on puhe viidennessä säkeistössä, joka nykymuodossaan tekee virren erityisesti konfirmaatioon sopivaksi.

Virren saksalainen kirjoittaja Benjamin Schmolck (1672-1737) toimi pappina Sleesian Schweidnitzissa (nykyisin tienoo kuuluu Puolaan). Oivallisena saarnamiehenä tunnettu Schmolck oli oikeaoppisen luterilaisuuden vakaa edustaja, mutta myös pietismistä saadut vaikutteet tuntuvat hänen tuotannossaan. Se taas oli runsas: hän julkaisi kuusitoista runokokoelmaa, jotka sisältävät yhteensä lähes 1200 runoa. Suomessa Schmolckin suosio on säilynyt hyvin: meidän virsikirjassamme hänen virsiään on yhä kuusi.

Tauno Väinölä


Sävelmästä lisää virren 469 tarinan yhteydessä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.