Virsi 211; Oi Herra, kiitos sanastasi
211

Oi Herra, kiitos sanastasi

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Oi Herra, kiitos sanastasi,
taas kylvit meihin siemenen.
Niin korjaa kerran pelloltasi
myös sato satakertainen.
Parannus meissä vaikuta
ja uskoon meidät taivuta.

2.
Suo meidän täältä mennessämme
niin sana puhdas säilyttää,
se että juurtuu mielessämme
ja kantaa hyvää hedelmää.
Sen valo tiemme valaiskoon,
menomme, työmme johtakoon.

3.
Kuin vuolas virta aika kiitää,
elämän iltaa jouduttaa.
Ei armonaikaa aina riitä,
kuolema kohta saavuttaa.
Nyt auta sanaa kuulemaan,
vie meidät taivaan kunniaan.

Lisää suosikkeihin
Bengt Jakob Ignatius 1824. Uud. Elias Lönnrot 1868. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Saksassa 1738.
Sama sävelmä: 215 | 469 | 540
Luokitus: Jumalanpalvelus

Virren tarina

211 Oi Herra, kiitos sanastasi

O Herra, laumas ylipaimen

Bengt Jakob Ignatius (1761-1827) oli aikansa merkittävimpiä suomalaisia pappeja. Kirkkoherrana hän toimi Vihdissä, sitten 25 vuotta Halikossa ja lopuksi Ulvilassa.

Nuorena pappina, toimiessaan Turun ruotsalaisen seurakunnan kappalaisena, Ignatius toimitti – yksin tai yhdessä Nousiaisten kirkkoherran Anders Achreniuksen kanssa – pienen mutta tärkeän virsikokoelman Halullisten sieluin hengelliset laulut (1790). Kolme vuosikymmentä myöhemmin hän tuli jäseneksi arkkipiispa Jacob Tengströmin johtamaan virsikirjakomiteaan, missä tehtävässä hän osoitti merkittävää uutteruutta. Ignatius kuuluu niihin harvoihin suomalaisiin, jotka ovat julkaisseet itsenäisiä virsikokoelmia. Hänen kokoelmansa Uusia Suomalaisia Kirkko-Virsiä (1824) sisälsi 230 virttä, joista 43 oli hänen omia sepittämiään. Hänen omista virsistään kymmenkunta tuli aikanaan vuoden 1886 virsikirjaan, jokunen Jacob Tengströmin, useimmat Elias Lönnrotin uudelleen muodostamina. Ignatiuksen taidot runon kirjoittajana eivät siis olleet hänen uutteruutensa vertaiset, mutta nimenomaan virsirunoilijana hänen vaikutuksensa kuitenkin yhä elää.

Bengt Jakob Ignatius oli etevä saarnamies, jonka rohkea julistus tavoitti kuulijansa. Hän oli niin muodoin oikea mies kirjoittamaan jumalanpalveluksen päätökseksi tarkoitetun virren, jossa pyydetään: ”Suo meidän täältä mennessämme / niin sana puhdas säilyttää, / se että juurtuu mielessämme / ja kantaa hyvää hedelmää.” Tämä virsi, Oi Herra, kiitos sanastasi, on yksi niistä viidestä Ignatiuksen kirjoittamasta, jotka vieläkin ovat virsikirjassamme.

Aikana, jota vahvasti leimasi neologia eli valistusajan teologinen järkeisoppi, pietistinen seurakuntapappi Ignatius ei kaihtanut saarnaamasta parannusta. Tämä korostus näkyy selvästi hänen virressäänkin: ”Parannus meissä vaikuta / ja uskoon meidät taivuta.”

Sävelmä, tuttu useasta muustakin virrestä, on peräisin Johann Balthasar Königin 1738 julkaisemasta koraalikirjasta Harmonischer Lieder-Schatz ("Harmoninen lauluaarre"). Sen aineiston König kokosi lähes 90 virsikirjasta, ja se sisälsi yli 8000 tekstiä ja noin 2000 sävelmää. Sävelmistä vähintään 300 voisi olla  hänen omiaan. König toimi Frankfurt am Mainin Katariinankirkon musiikinjohtajana.

Tauno Väinölä


Sävelmästä lisää virren 469 tarinan yhteydessä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.