Virren alkusanat sopisivat vaikkapa television uutis- tai ajankohtaisohjelman otsikoksi: Tänään tässä maailmassa. Ja ensimmäisen säkeistön viimeinen säe "eikä rauhan päivää näy" on jatkuvasti niin ajankohtainen, että sillä voisi olla pysyvä paikkansa uutislähetysten alun otsikkojen joukossa!
Oke Peltosen alkuaan muihin tarkoituksiin kirjoittaman tekstin välittivät hänen ystävänsä virsikirjakomitealle, joka sitten – yhteistyössä kirjoittajan kanssa – valmisti siitä tämän diakoniavirren. Ensimmäinen säkeistö ei suoranaisesti johdata aiheeseen ja jää jotenkin irralliseksi, mutta taustaa luovana sillä on toki oma tehtävänsä.
Virsi antaa meistä ihmisistä aika alakuloisen kuvan. Tässä maailmassa, jossa "ahdistuksen viima käy", olemme kaikki jääneet itsekkyyden ja syyllisyyden ansaan, nääntymään syntien tuskaan. Jaksammeko, kun itsekin kannamme tuomion taakkaa, ollenkaan auttaa lähimmäisiämme? Virsi ei kuitenkaan anna aihetta pessimismiin, vaan osoittaa suojapaikan "saarretulle, tuomitulle, minullekin". Jeesuksen ristin juurelle saapuva uudistuu ja voi sieltä lähteä palvelemaan "saaden, suoden rakkautta, / laupeutta / toisten kanssa yhdessä".
Virren kirjoittanut rovasti Oke Peltonen (1909-2005) vihittiin papiksi 1936. Hän toimi Rengon kirkkoherrana ja sen jälkeen kappalaisena ensin Kymin seurakunnassa ja vuodesta 1960 Helsingin Johanneksen seurakunnassa; eläkkeelle hän jäi 1979.
Oke Peltonen tuli vuosikymmenien aikana tunnetuksi aktiivisena kirjoittajana. Hän kuului monien lehtien toimitus- tai avustajakuntaan. Peltosen varsinainen kirjailijantoiminta ajoittuu lähinnä 1940-luvulle. Mittavimman osan hänen tuotannostaan muodostavat kaksi romaania: Nyt minun täytyy mennä ja sille jatkoa oleva Kultasormus. Ne hän julkaisi kirjailijanimellä Tuomas Pyy.
Unkarilainen sävelmä kuuluu alkuaan virteen 353 ”Puolees, Jeesus, rukouksin”.