Virsi 441; Tänään tässä maailmassa
441

Tänään tässä maailmassa

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Tänään tässä maailmassa
kuohuvassa
ahdistuksen viima käy.
Epätoivon lippu liehuu,
viha kiehuu,
eikä rauhan päivää näy.

2.
Turhaan täällä taivaan alla
kaikkialla
pakoon pyrkii ihminen.
Hän jää ansaan itsekkyyden,
syyllisyyden,
nääntyy tuskaan syntien.

3.
Ken on tässä lähimmäinen
ensimmäinen,
ehtii toisen vierelle?
Ken nyt tarttuu arkaan käteen,
hymyn säteen
antaa nousta kasvoille?

4.
Nälkäisiä auttaisinko,
taittaisinko
leivästäni puolikkaan?
Jaksaisinko muserretun,
lannistetun
auttaa maasta nousemaan?

5.
Omin luvin ottamani,
tuhlaamani
köyhän veljen osuus on.
Ahnehtien ylen määrin
toimin väärin.
Siitä kannan tuomion.

6.
Suojapaikka saarretulle,
tuomitulle,
Jeesus, minullekin suo.
Ristin juureen Golgatalle
armon alle
uudistumaan minut tuo.

7.
Sinne saavun synnin tieltä,
salli sieltä
palvelemaan lähteä
saaden, suoden rakkautta,
laupeutta
toisten kanssa yhdessä.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Oke Peltonen 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Unkarissa 1818.
Sama sävelmä: 147 | 353
Luokitus: Palvelu

Virren tarina

441 Tänään tässä maailmassa

Virren alkusanat sopisivat vaikkapa television uutis- tai ajankohtaisohjelman otsikoksi: Tänään tässä maailmassa. Ja ensimmäisen säkeistön viimeinen säe "eikä rauhan päivää näy" on jatkuvasti niin ajankohtainen, että sillä voisi olla pysyvä paikkansa uutislähetysten alun otsikkojen joukossa!

Oke Peltosen alkuaan muihin tarkoituksiin kirjoittaman tekstin välittivät hänen ystävänsä virsikirjakomitealle, joka sitten – yhteistyössä kirjoittajan kanssa – valmisti siitä tämän diakoniavirren. Ensimmäinen säkeistö ei suoranaisesti johdata aiheeseen ja jää jotenkin irralliseksi, mutta taustaa luovana sillä on toki oma tehtävänsä.

Virsi antaa meistä ihmisistä aika alakuloisen kuvan. Tässä maailmassa, jossa "ahdistuksen viima käy", olemme kaikki jääneet itsekkyyden ja syyllisyyden ansaan, nääntymään syntien tuskaan. Jaksammeko, kun itsekin kannamme tuomion taakkaa, ollenkaan auttaa lähimmäisiämme? Virsi ei kuitenkaan anna aihetta pessimismiin, vaan osoittaa suojapaikan "saarretulle, tuomitulle, minullekin". Jeesuksen ristin juurelle saapuva uudistuu ja voi sieltä lähteä palvelemaan "saaden, suoden rakkautta, / laupeutta / toisten kanssa yhdessä".

Virren kirjoittanut rovasti Oke Peltonen (1909-2005) vihittiin papiksi 1936. Hän toimi Rengon kirkkoherrana ja sen jälkeen kappalaisena ensin Kymin seurakunnassa ja vuodesta 1960 Helsingin Johanneksen seurakunnassa; eläkkeelle hän jäi 1979.

Oke Peltonen tuli vuosikymmenien aikana tunnetuksi aktiivisena kirjoittajana. Hän kuului monien lehtien toimitus- tai avustajakuntaan. Peltosen varsinainen kirjailijantoiminta ajoittuu lähinnä 1940-luvulle. Mittavimman osan hänen tuotannostaan muodostavat kaksi romaania: Nyt minun täytyy mennä ja sille jatkoa oleva Kultasormus. Ne hän julkaisi kirjailijanimellä Tuomas Pyy.

Unkarilainen sävelmä kuuluu alkuaan virteen 353 ”Puolees, Jeesus, rukouksin”.

Tauno Väinölä