Virren tarina
419 Soi, riemuviesti Jumalan
Op, alle folk på denne jord
Tanskan 1700-luvun suuren runoilijapiispan Hans Adolf Brorsonin (1694-1764) lähetysvirsi Soi, riemuviesti Jumalan oli alun alkaen paljon nykyistä pitempi. Brorson kirjoitti sen 9-säkeistöiseksi. Virsikirjoista pois jätetyssä alkujaksossa hän tuomitsi ankarin sanoin ne, jotka käyttävät sanomaa armosta vain päänalusena ja jatkavat synnin untaan. Ne säkeistöt eivät ole tulleet virsikirjaan Tanskassakaan.
Virsikirjaan tulleissa neljässä säkeistössä runoilija erityisen voimakkaasti julistaa avointa pääsyä Jumalan rakkauteen Kristuksessa. ”Yö sydämestä kaikkoaa, / kun sana siihen loistaa / ja Armahtajan kirkastaa, / hän synnin usvat poistaa.” Jatko kertoo vaikuttavin sanoin lähetystyöstä: ”Käy halki maiden uusi tie, / se voiton viestin kauas vie, / sen uudet kielet toistaa.”
Brorson eli evankelisen lähetystyön kevätaikana. Ns. tanskalais-hallelainen lähetys oli saanut alkunsa, kun Tanskan kuningas Frederik IV etsi lähetyssaarnaajia Trankebarin siirtokuntaan Intiaan. Sopivat lähtijät, kaksi nuorta saksalaista pappismiestä, välitti hänelle Hallen pietistien johtaja August Hermann Francke. Evankelisen maailmanlähetyksen katsotaan alkaneen näiden saapumisesta aloittamaan työtä Trankebarissa. Sieltä tulleet viestit innostivat Brorsonia. ”Nyt nouskaa, kuulkaa kansat maan! Nyt armon sanaa saarnataan”, hän riemuitsi virtensä alussa.
Brorsonin innostuneen ja yhä innostavan virren suomensi Lähetysseuran laulukirjaan Hengellisiä lauluja ja virsiä (1920) Mikael Nyberg. Virsikirjan lisävihkoon 1963 se tuli Jaakko Haavion uutena suomennoksena, silloinkin vielä 4-säkeistöisenä (”Nyt nouskaa, kuulkaa kansat maan”). Ensimmäinen säkeistö on nykyisestä virsikirjasta jätetty pois, ja viimeinen säkeistö on siinä Anna-Maija Raittilan uudistamana.
Virrellä Soi, riemuviesti Jumalan on meillä sävelmänä Heikki Klemetin koraali, joka alkuaan on sävelletty uskontaistelun virteen 181 ”Jumala täysi turva on”. Erkki Kurki-Suonion mukaan ”se on omiaan kuvastamaan myös pietistipiispa Brorsonin iloista ja toimeliasta persoonallisuutta”.
Tauno Väinölä
Sävelmästä lisää virren 181 tarinan yhteydessä.
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.