Virsi 418; Apostolinsa maailmaan
418

Apostolinsa maailmaan

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Apostolinsa maailmaan
lähetti Kristus saarnaamaan,
nimeensä kansat kastamaan
ja seuraajikseen saattamaan.

2.
Henkensä Herra lupasi
vuodattaa heihin voimaksi,
totuuteen heitä ohjaamaan
ja uskallusta antamaan.

3.
Kristuksen Henki voimallaan,
lahjoillaan, virvoituksellaan
vahvisti heitä vaivoissa,
varjellen auttoi vaaroissa.

4.
Kun joutuivat he uskostaan
maan valtiaille vastaamaan,
niin Pyhän Hengen avulla
he oikein voivat puhua.

5.
Hän antoi voimaa kärsimään
ja vainot, pilkat kestämään.
Hän kärsimyksiin vahvisti
ja kuolemassa rohkaisi.

6.
Myös meille anna voimaksi,
oi Herra, Pyhä Henkesi.
Hän saakoon meitä johdattaa
ja tehtäviisi valmistaa.

7.
Lähetä sanan saarnaajat
ja paimenet suo oikeat
hoitamaan seurakuntaasi,
ohjaamaan kansat luoksesi.

8.
Jumalan kolmiyhteisen
nyt kiitos olkoon ainainen.
Herralle, kansat, laulakaa
ja häntä kunnioittakaa!

Lisää suosikkeihin
Säk. 1–5, 8 latinalainen Spiritus sancti gratia 1400-luvulta. Suom. Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. ja säk. 6–7 Elias Lönnrot 1864, virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Saksassa 1648.
Sama sävelmä: 302
Luokitus: Lähetys

Virren tarina

418 Apostolinsa maailmaan

Spiritus sancti gratia

Entinen helluntaivirsi Apostolinsa maailmaan aloittaa nyt lähetysvirsien osaston. Kertoohan se lähetystyön alkuvaiheesta, apostolien ajasta, ja siihen sisältyy myös lähetysrukous.

Keskiajalta peräisin olevan virren lähtökohtana oli Jeesuksen lähetyskäsky ja sisältönä se, miten Pyhä Henki täytti apostolien sydämet lahjoillaan, opetti heille oudot kielet ja antoi armonsa, niin että he voivat lähteä "kansoja kaikkia opettamaan" ja kastamaan. Lähetysrukous virrestä kuitenkin puuttui. Virren suomensi latinasta virsikirjaansa 1605 Hemminki Maskulainen. Hänen suomennoksessaan oli kuusi säkeistöä.

Varsinaisen lähetysvirren aika ei ollut tullut vielä 1700-luvun alussakaan, jolloin kirkkomme sai kolmannen virsikirjansa. Kun tästä Vanhasta virsikirjasta ja siis Maskun Hemmingin suomennoksesta luemme, miten apostolien tehtävänä oli lähteä "kielill' kaikill' saarnaamaan, / kansoi kaikkia kanss' kääntämään, / vääryydest' autuuteen vääntämään", voimme kyllä kysyä, millaiseksi entisaikojen suomalaiset mahtoivatkaan lähetystyön kuvitella! – Me toki ymmärrämme, että tuo sitaatti enemmänkin kertoo Hemmingin vaikeuksista hänen pyrkiessään sovittamaan suomen kieltä meillä ennen viljelemättömiin runomittoihin.

Virren 6. ja 7. säkeistön lähetysrukous ei ole keskiaikaista alkuperää, vaan Elias Lönnrotin lisäämä vuoden 1886 virsikirjaan. Paljonkaan liioittelematta voi sanoa, että Lönnrot laski suomalaisen lähetysvirren perustan. Ensimmäinen alkuperäinen suomalainen lähetysvirsi, loppiaisvirsi 46 "Taivaan kirkas tähti kerran", on hänen kirjoittamansa, ja hän suomensi useimmat vuoden 1886 virsikirjaan tulleet ulkomaiset lähetysvirret.

Lönnrotin sanoin siis rukoilemme: ”Lähetä sanan saarnaajat / ja paimenet suo oikeat / hoitamaan seurakuntaasi, / ohjaamaan kansat luoksesi.”

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.