Luokitus: Adventti Katso virsi 2 ruotsinkielisessä virsikirjassa
Virren tarina
4 Iloitse morsian
Fryd dig, du Kristi brud
Iloitse, morsian on adventtivirsistämme vanhin. Kuinka vanha se todella on, sitä ei aivan tarkkaan tiedetä. Sinänsä hupaisa on tieto, että virren vanhin painettuna tunnettu teksti on Hemminki Maskulaisen suomennos vuodelta 1605. Alkuperältään virsi nimittäin on tanskalainen, mutta Tanskasta se tunnetaan painettuna vasta vuodelta 1632. Sekä tanskan- että ruotsinkielisiä käsikirjoituksia on säilynyt 1500-luvun lopulta.
Hemminki aloitti suomennoksensa selittävästi: "Seurakunta iloitse." Seurakuntaahan nimitys Kristuksen morsian tarkoittaa. Varsinaisena lähtökohtana on tosin profeetta Sakarjan sana: "Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla." (Sak. 9:9.)
Hemmingin suomennos oli muutenkin melko vapaa ja omintakeinen. Hänen käsissään alkuaan 7-säkeistöinen virsi kasvoi 10-säkeistöiseksi – ja kuitenkin hän 'unohti' viimeisen säkeistön lasten laulun ja riemuitsevat kansanjoukot. "Mutta eihän ollutkaan vielä tullut 'lasten vuosisata', aikuistenkin opetuksessa oli vielä kyllin työtä!" (K. Hallio.)
Aikanaan Elias Lönnrot muodosti virren uudelleen. "Hän on sulattanut vanhan virren ja valanut sen uudelleen", siihen hänellä oli "mainio taito" (Hallio). Nyt virsi alkoi sanoilla "Iloitse morsian" ja mukaan pääsivät myös lapset lauluineen. Säkeistöjä kertyi siinä vaiheessa yksitoista; niistä yksi putosi pois virsikirjan uudistuksessa 1938 ja vielä toinenkin 1986.
Virttä veisataan kaikissa pohjoismaissa Jakob Regnartin (n. 1540-1599) sävelmällä. Se on alkuaan tehty maalliseen tekstiin, mutta varsin pian se tuli myös hengelliseen käyttöön. Alankomaissa syntynyt Regnart suoritti elämäntyönsä Itävallassa. Hän toimi kapellimestarina Innsbruckin arkkiherttuan hovissa sekä lopuksi keisarin palveluksessa Prahassa.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.