Virsi 381; Herrassa on valo, autuus
381

Herrassa on valo, autuus

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Herrassa on valo, autuus.
Miksi pelkään, epäilen?
Herra henkeni on vahvuus.
Ketä minä vapisen?
Synti kyllä ahdistaa,
minut tahtoo hukuttaa,
myrsky nousee syvyydestä.
Armon voima aina kestää.

2.
Suuri sota nousta saattaa,
julma joukko piirittää,
surma sieluani saartaa,
sydäntäni säikyttää.
Yksin en jää silloinkaan,
Herran turvakseni saan.
Tuhannet hän vainoojansa
yhdellä lyö sanallansa.

3.
Yhtä pyydän, Herra pyhä:
Anna luonas asua,
sinun huoneessasi yhä
kasvojasi katsella.
Salli, että sydän saa
etees murheet vuodattaa.
Milloin aika kova koittaa,
rauhasi suo minun voittaa.

4.
Valtaan vihollisieni
älä jätä minua.
Anna huutaa avukseni,
auttajani, sinua,
turvapaikkaa etsiä,
maistaa Herran hyvyyttä.
Herran käsiin murheet kannan,
koko elämäni annan.

5.
Älä kätke kasvojasi,
Herra, autuus ainoa.
Siunaa meidät rauhallasi,
armon käsivarrella.
Kätesi jos vedät pois,
missä silloin turva ois?
Auta, että sanastasi
aina etsin kasvojasi.

Lisää suosikkeihin
Jakob Arrhenius 1684. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. Elias Lönnrot 1872, Anna-Maija Raittila 1984. | Sävelmä: Toisinto Etelä-Pohjanmaalta.
Sama sävelmä: 174 | 235
Luokitus: Jumalan varjelus ja johdatus

Virren tarina

381 Herrassa on valo, autuus

Herren är mitt ljus och hälsa

Virsi pohjautuu Vanhan testamentin psalmiin 27, joka aluksi voimakkain sanoin ylistää Jumalan huoneen ihanuutta. Virren kolmannen säkeistön sisältönä onkin tämä: "Yhtä ainoaa minä toivon: että saisin asua Herran temppelissä kaikki elämäni päivät! Saisin katsella Herran ihanuutta hänen pyhäkössään ja odottaa, että hän vastaa minulle." (Ps. 27:4.) Psalmissa sanotaan myös: siellä "uhraan ja huudan ilosta, minä laulan ja soitan ylistystä Herralle". Meidän tapoihimme ei kuulu huutaa kirkossa sen paremmin ilosta kuin muistakaan syistä, mutta ylistyksen laulaminen ja soittaminen kyllä kuuluu asiaan.

Upsalan yliopiston historian professorin Jakob Arrheniuksen (1642-1725) virsi ei kuitenkaan ole ylistys- tai kiitosvirsi, vaan painottuu rukoukseen. "Vaikka isä ja äiti minut hylkäisivät, Herra pitää minusta huolen", sanotaan psalmissa. Herran käsiin voimme tuoda murheemme – eikä vain niitä, vaan koko elämämme (4). Pyyntö, että Herra siunaisi rauhallaan, toistuu. Herran kasvoja virsi neuvoo etsimään hänen sanastaan, Raamatusta.

Virren otsikoksi sopisivat hyvin psalmin 27 loppusanat: "Ole luja, pysy rohkeana. Luota Herraan!"

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.