Virsi 344; Maan ja taivaan Luojan
344

Maan ja taivaan Luojan

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Maan ja taivaan Luojan
kiitos soikohon!
Kaikkein lahjain suojan
armo suuri on.
Herra neuvoillansa
tiemme viitoittaa,
lupauksistansa
sielu rauhan saa.
Kiitos, Herra taivaan,
kun tuot lastes vaivaan
lahjas runsahimmat.

2.
Kiitä auttajaasi,
kansa Siionin!
Palvo Jumalaasi
mielin hartahin.
Vaikk’ on korkealla,
Herra, istuimes,
sielut tuskan alla
saavat autuutes.
Kiitos, Herra taivaan,
kun tuot lastes vaivaan
lahjas runsahimmat.

Lisää suosikkeihin
Wäinö Havas virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Ruotsissa 1697.
Sama sävelmä: 417 | 457
Luokitus: Kiitos ja ylistys

Virren tarina

344 Maan ja taivaan Luojan

Virsikirjaehdotuksessa, jonka pohjalta vuoden 1938 kirkolliskokous hyväksyi uuden virsikirjan, virren "Kiitetty nyt olkoon isäin Jumala" runomittaa oli muutettu niin, että sen sävelmäksi kävi se pohjalainen koraalitoisinto, jolla sitä sitten veisattiin silloin hyväksytyssä virsikirjassa (1938:416 ”Kiitetty nyt olkohon”). Virren aikaisempi juhlava sävelmä olisi jäänyt pois, ellei olisi saatu siihen sopivaa uutta tekstiä. Virsikirjavaliokunnan jäsen Wäinö Havas tarjoutui yrittämään, ja näin syntyi virsi Maan ja taivaan Luojan.

Wäinö Havaksen kiitosvirrellä on "kaikki hyvän kirkkovirren tärkeimmät ominaisuudet: se on raamatullinen, tunnustuksellinen ja seurakunnallinen" (Erkki Kurki-Suonio). Sitä käytetäänkin paljon. – "Kiitetty nyt olkoon isäin Jumala" (virsi 457) on sekin nyt palautettu vanhaan runomittaansa, veisattavaksi alkuperäisellä sävelmällään eli samalla kuin Havaksen virsi. Mainitun virren mukana se sävelmä saatiin Ruotsista ensimmäiseen koraalivirsikirjaamme 1702 (Yxi Tarpelinen Nuotti-Kirja nro 301).

Tauno Väinölä