Virsi 343; Voisinpa Jeesuksestani
343

Voisinpa Jeesuksestani

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Voisinpa Jeesuksestani
nyt laulaa sydämestäni!
Hän tuli tänne päälle maan
suuressa rakkaudessaan,
suuressa rakkaudessaan.

2.
Hän kärsi ristinkuoleman,
sovitti synnit maailman.
Jumalan rauhan siitä saan
ja perinnöksi taivaanmaan,
ja perinnöksi taivaanmaan.

3.
Jo täällä armon ajassa
Jumalan valtakunnassa
autuudestani iloitsen
anteeksi synnit uskoen,
anteeksi synnit uskoen.

4.
Jumala seurakunnassaan
varjelee, hoitaa lapsiaan.
Kun synti kietoo, ahdistaa,
Jeesuksen veri puhdistaa,
Jeesuksen veri puhdistaa.

5.
Edessä armoistuimen
pääsemme alta taakkojen,
ja kiitoslaulu helähtää,
kun taivaan armo lämmittää,
kun taivaan armo lämmittää.

6.
Kotona kerran taivaassa
katsella saamme Jeesusta.
Myös minä uutta virttä saan
riemuiten käydä laulamaan,
riemuiten käydä laulamaan.

Lisää suosikkeihin
Helmi Mäkeläinen 1935. Uud. Pentti Koskelo 1976, Niilo Rauhala 1983. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Toisinto Pohjanmaalta.
Luokitus: Kiitos ja ylistys

Virren tarina

343 Voisinpa Jeesuksestani

Jos voisin Jeesuksestani

Niin kuin Jumala on ajasta aikaan varjellut kirkkoaan (virsi 197), niin hän ”seurakunnassaan varjelee, hoitaa lapsiaan”. Se on tämän virren sanoman ytimenä.

Tämän hyvin sielunhoidollisen virren on kirjoittanut Helmi Mäkeläinen (1879-1957) lestadiolaiseen herätykseen tultuaan joskus 20-luvun puolimaissa Sievissä, missä hänen puolisonsa toimi asemapäällikkönä. August Jokinen otti sen 1935 toimittamaansa laulukirjaan Siionin valitut laulut ja virret. Siitä se Pentti Koskelon muokkaamana ja laajentamana tuli lestadiolaisten Siionin lauluihin 1976 ja Niilo Rauhalan edelleen muokkaamana virsikirjaan.

Sävelmä, johon Helmi Mäkeläinen laulunsa kirjoitti, on virsikirjan merkinnän mukaan toisinto Pohjanmaalta. Mikko Himanka on kuitenkin ilmoittanut, että se olisikin peräisin venäläisestä kansanlaulusta (Kirkkomusiikki 7/1996) . Helmi Mäkeläinen kuuluu niin kertoneen usealle henkilölle. Venäläiset laulut olivat hänelle tuttuja lapsuudesta asti, jolloin hänen saksalaissyntyinen isänsä palveli Venäjän rautateillä, mm. Pietarin Suomen-aseman asemapäällikkönä.

Virressä on muitakin lestadiolaisia korostuksia kuin alussa olevasta lainauksesta ilmenevä seurakuntanäkemys. Puheen Jeesuksen sovintoveren puhdistavasta voimasta ja Jumalan valtakunnassa koettavasta autuudesta ei kuitenkaan voi katsoa luonnehtivan vain yhtä herätysliikettä. Yhteisestä kristillisestä uskostamme ja tunnustuksestamme tämä virsi todistaa.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.