Armon lapsiksi puhuttelee lukijoitaan virren tuntemattomaksi jäänyt suomalainen runoilija. "Soittakaa ja veisatkaa", hän mukaansa tempaavasti jatkaa. "Kiitos tuokaa Herralle, pelastuksen tuojalle."
Virsi ilmestyi ensi kerran 1790 pienessä, mutta merkittävässä kokoelmassa Halullisten sieluin hengelliset laulut. Kaunis nimitys "armon lapset" on sitä vanhempi; sitä käytti jo Abraham Achrenius. Tärkeimmässä virsikokoelmassaan Sionin Juhla-Wirret (1763) tämä varhaisemman herännäisyyden johtomies näet kutsuu hänkin armon lapsia veisaamaan ja sanoo, että he saavat sydämeensä "halun hartaan lauleskella".
Virsi jakaantuu kahteen osaan. Alkuosa (säk. 1-4) innostaa uskovia kerskaamaan Jeesuksesta ja kertomaan kaikille hänen armostaan ja hänen verensä elämää antavasta voimasta. Jälkiosan (5-8) muodostaa iskevä Pyhän Kolminaisuuden ylistys.
Tämän riemullisen virren otti uudistamiinsa Siionin virsiin Wilhelmi Malmivaara (1893). Virsikirjaan se tuli 1938. Silloin sen sekä seitsemän muun virren tekijäksi oli merkitty Antti Achrenius. Ne virret ovat nykyisessäkin virsikirjassa, mutta Antti Achreniuksen nimi siitä puuttuu. Miksi?
Kyseiset virret ovat peräisin äsken mainitusta Halullisten sieluin hengelliset laulut -kokoelman perusosasta. Aikaisemmin luultiin, että Antti (Anders) Achrenius oli koko vihkosen tekijä, joka olisi kirjoittanut tai suomentanut sen jokaisen laulun. Julkaisijakysymystä tutkittaessa on päästy siihen, että kokoelman toimittivat Anders Achrenius ja Bengt Jakob Ignatius, mutta että ei ole edellytyksiä määritellä heidän osuuksiaan.
Virren böömiläisperäinen a-sävelmä liittyy neljään muuhunkin virteen; b-sävelmä on Länsi-Suomen rukoilevaisten käyttämä kalantilainen koraalitoisinto.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.