Virsi 421; Siion, kutsu kansat maan
421

Siion, kutsu kansat maan

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Siion, kutsu kansat maan
Herrallesi veisaamaan.
Hän on hyvä kuningas,
hallitsija laupias.

2.
Suuri hän on voimassaan,
suuri viisaudessaan.
Suuri Herran armo on,
muuttumaton, pohjaton.

3.
Hän on uhrin antanut,
lunnaat kaikki maksanut.
Yksin hänen voitostaan
kasvaa toivo päällä maan.

4.
Rauhaa täynnä saapuu hän
lailla virran väkevän.
Oikeutta vaatien
hän on turva köyhien.

5.
Monille on maailma
kylmä, kova, kavala.
Heitä Herra holhoaa,
sorrettuja puolustaa.

6.
Omansa hän kokoaa,
alttiutta odottaa,
heitä kutsuu, herättää,
palvelukseen lähettää.

7.
Kerran kaikki kansat maan
notkistavat polviaan,
valtiaatkin mahtavat
Herran eteen vaipuvat.

8.
Kautta maiden äärien,
yön ja päivän piirien
kerran hänen edessään
polvistumme kiittämään.

9.
Saavu, Kristus, joudu jo,
riennä, armon aurinko!
Vie jo voittoon valtasi
maailmalle valoksi.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Säk. 1–6, 8–9 Haqvin Spegel 1694. Uud. Johan Ludvig Runeberg 1857. Säk. 7 Jakob Henrik Roos 1861. Suom. Elias Lönnrot 1864. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937, 1984. | Sävelmä: Böömissä 1541.
Sama sävelmä: 219 | 333 | 334a | 487 | 733 | 812 | 821
Luokitus: Lähetys

Virren tarina

421 Siion, kutsu kansat maan

O Gud! din rättvisa dom

Vuoden 1857 ruotsinkielinen virsikirjaehdotus tunnetaan Runebergin virsikirjana, koska sen pääasiallisena sisältönä oli J. L. Runebergin urakoima kokonaisehdotus. Siinä oli yli 60 hänen sepittämäänsä uutta virttä, mutta pääosa oli vanhoja virsiä, joita Runeberg oli tarpeen mukaan korjaillut. Jokunen viimeksi mainituista on sitten suomennettu juuri Runebergin version pohjalta. Tämä virsi on yksi niistä.

Kyseessä on Ruotsin 1600-luvun runoilijapiispan Haqvin Spegelin (1645-1714) virsi Vanhan testamentin psalmista 72. Siinä virressä oli 21 säkeistöä; ei siis ihme, että Runeberg halusi sitä lyhentää. Hänen versiossaan oli yhdeksän säkeistöä. Niihin lisättiin yksi J. H. Roosin (ks. virsi 614!) sepittämä, joka yhä on mukana suomennoksessa (7. säk.). Virren suomensi Elias Lönnrot, joka myös lisäsi siihen kaksi uutta säkeistöä, ja niin virsi tuli 1886 suomalaiseen virsikirjaan 12-säkeistöisenä.

Ruotsalaisessa virsikirjassamme tämä virsi on sijoitettu adventtivirsien osastoon. Suomalaisessa se on alusta saakka ollut lähetysvirsi.

Kun suomenkielistä virttä on kahdesti muokattu (1938 ja 1986), se on osin loitontunut niin Lönnrotin kuin Runeberginkin tekstistä. Ihan joka säkeistölle ei voi osoittaa suoranaista vastinetta heidän teksteissään. Pari Runebergin säkeistöäkin on puolestaan sillä tavoin itsenäisiä, että niitä ei voi suoraan johtaa Haqvin Spegelin tekstistä. – Runeberg päätti virren rukoukseen (”Saavu, Kristus…”), joka on – tosin muutettuna – yhä jäljellä suomenkielisessä virressä; Kristuksen kutsuminen ”armon auringoksi” on Lönnrotin lisäämä. (Mutta ruotsalaisessa virsikirjassa on hylätty Runebergin viimeinen säkeistö ja palattu Spegeliin.)

Tässä meillä siis on näyte virrestä, jota ei ole haluttu hylätä, mutta jota on jouduttu lyhentämään, muokkaamaan ja lisäilemäänkin, jotta sillä edelleen olisi tehtävänsä.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.