Virsi 333; Kiitä Herraa, sieluni
333

Kiitä Herraa, sieluni

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Kiitä Herraa, sieluni,
kieleni ja mieleni,
hän on hyvä, armias,
muuttumatta laupias.

2.
Älä turvaa ihmisiin,
voimakkaisiin, ylhäisiin.
Suurimmatkin voimassaan
heikot ovat auttamaan.

3.
Maasta kaikki olemme,
maaksi jälleen tulemme.
Missä silloin mahtimme,
suuruutemme, voimamme?

4.
Autuas, ken uskossaan
turvaa yksin Jumalaan,
etsii Herran tahtoa,
luottaa hänen armoonsa.

5.
Jumala on sanallaan
luonut taivaan, meren, maan,
kaiken, mitä niissä on,
pienimmänkin olennon.

6.
Nälkäiset hän ravitsee,
meidät oikein tuomitsee,
sorron kahleet kirvoittaa,
nääntyviä virvoittaa.

7.
Kuulee itkut orpojen,
huokaukset leskien,
sairaan kivut lievittää,
raskaat kuormat keventää.

8.
Herra etsii eksyneet,
itse nostaa langenneet,
tuntee muukalaiset maan,
siunaa heitä rauhallaan.

9.
Hän on suuri, laupias,
ikuisesti kuningas!
Kaikki kansat veisatkaa,
huutakaa: Halleluja!

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Jakob Arrhenius 1694. Suom. Bengt Jakob Ignatius 1824. Uud. virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Böömissä 1541.
Sama sävelmä: 219 | 334a | 421 | 487 | 733 | 812 | 821
Luokitus: Kiitos ja ylistys

Virren tarina

333 Kiitä Herraa, sieluni

Lova Herren Gud, min själ

Upsalan yliopiston historian professorin Jakob Arrheniuksen (1642-1725) psalmivirsistä kaksi on kiitosvirsiä: Ylistän Herran nimeä (331) ja Kiitä Herraa, sieluni (333). Ne pohjautuvat psalmeihin 145 ja 146. Niiden sisällön voisi tiivistää tähän psalminjakeeseen: "Koko elinaikani minä ylistän Herraa, Jumalalleni minä laulan ja soitan niin kauan kuin elän" (Ps. 146:2).

Vaikka näiden kahden virren sisältö on varsin samankaltainen, ne ovat ilmeeltään hyvinkin erilaiset. Virressä Ylistän Herran nimeä säkeistöt ovat pitempiä, ja vakaa saksalainen sävelmä synnyttää juhlavan vaikutelman. Siinä "taiten tutkitaan" Luojan töitä ja hänen valtaansa. Sen sijaan tässä lyhytsäkeistöisessä Kiitä Herraa, sieluni on ripeyttä ja iskevyyttä, jota vielä iloinen böömiläinen sävelmä tehostaa. Virsi päättyykin riemulliseen halleluja-huutoon!

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.