Virsi 334 b; Armon lapset, riemuitkaa
334b

Armon lapset, riemuitkaa

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Armon lapset, riemuitkaa,
soittakaa ja veisatkaa,
kiitos tuokaa Herralle,
pelastuksen tuojalle.

2.
Herrastanne kerskatkaa,
autuudesta iloitkaa,
kehottakaa kaikkia
ahkeroimaan uskossa.

3.
Ilmoittakaa kaikille
vaivatuille sieluille:
Armon saa se armosta,
ken vain etsii Jeesusta.

4.
Kaikille myös sanokaa,
että elämän se saa,
Jeesuksen ken veressä
turvaa etsii köyhänä.

5.
Kiitos olkoon Jumalan,
Poikansa hän ainoan
maailmalle armostaan
antoi ristinkuolemaan.

6.
Kiitos olkoon Jeesuksen
vaivoistansa iäinen,
hän on meidät ostanut,
kuolemasta nostanut.

7.
Pyhälle myös Hengelle
kiitoksen me annamme,
kun hän meitä virvoittaa,
loppuun asti vahvistaa.

8.
Pyhän Kolminaisuuden
kiitos soikoon iäinen!
Herran suurta kunniaa,
lunastetut, laulakaa!

Lisää suosikkeihin
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Kalannista.
Luokitus: Kiitos ja ylistys

Virren tarina

334 Armon lapset, riemuitkaa

Armon lapset, veisatkaat

Armon lapsiksi puhuttelee lukijoitaan virren tuntemattomaksi jäänyt suomalainen runoilija. "Soittakaa ja veisatkaa", hän mukaansa tempaavasti jatkaa. "Kiitos tuokaa Herralle, pelastuksen tuojalle."

Virsi ilmestyi ensi kerran 1790 pienessä, mutta merkittävässä kokoelmassa Halullisten sieluin hengelliset laulut. Kaunis nimitys "armon lapset" on sitä vanhempi; sitä käytti jo Abraham Achrenius. Tärkeimmässä virsikokoelmassaan Sionin Juhla-Wirret (1763) tämä varhaisemman herännäisyyden johtomies näet kutsuu hänkin armon lapsia veisaamaan ja sanoo, että he saavat sydämeensä "halun hartaan lauleskella".

Virsi jakaantuu kahteen osaan. Alkuosa (säk. 1-4) innostaa uskovia kerskaamaan Jeesuksesta ja kertomaan kaikille hänen armostaan ja hänen verensä elämää antavasta voimasta. Jälkiosan (5-8) muodostaa iskevä Pyhän Kolminaisuuden ylistys.

Tämän riemullisen virren otti uudistamiinsa Siionin virsiin Wilhelmi Malmivaara (1893). Virsikirjaan se tuli 1938. Silloin sen sekä seitsemän muun virren tekijäksi oli merkitty Antti Achrenius. Ne virret ovat nykyisessäkin virsikirjassa, mutta Antti Achreniuksen nimi siitä puuttuu. Miksi?

Kyseiset virret ovat peräisin äsken mainitusta Halullisten sieluin hengelliset laulut -kokoelman perusosasta. Aikaisemmin luultiin, että Antti (Anders) Achrenius oli koko vihkosen tekijä, joka olisi kirjoittanut tai suomentanut sen jokaisen laulun. Julkaisijakysymystä tutkittaessa on päästy siihen, että kokoelman toimittivat Anders Achrenius ja Bengt Jakob Ignatius, mutta että ei ole edellytyksiä määritellä heidän osuuksiaan.

Virren böömiläisperäinen a-sävelmä liittyy neljään muuhunkin virteen; b-sävelmä on Länsi-Suomen rukoilevaisten käyttämä kalantilainen koraalitoisinto.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.