Kaunis, vaikuttava Kristus-virsi kertoo keskitetysti, mitä Vapahtaja merkitsee häneen uskovalle. Virsi on suomalainen, alun perin julkaistu 1790 kokoelmassa Halullisten sielujen hengellisiä lauluja (HSHL 15).
Sittemmin virsi on rajusti muuttunut. Ensimmäinen säkeistö kuuluu nyt näin: ”Muistan päivää autuasta, / jolloin Jeesus löysi mun, / syntein tähden tuomitun, / tilastani kauheasta / nosti minut olalleen, / otti aivan omakseen.” Vastaava alkuperäisteksti (oikeinkirjoitusta nykyaikaistaen) on tällainen: ”Autuas se päivä lienee, / Jona löysin Jeesuksen, / Ystäväni suloisen, / Iloisempaa en mä tienne, / Koko maan pääl' mainita, / Kuin ett' Jesust' nautita.”
Eiväthän ne oikein lähellä toisiaan ole! Entä neljäs säkeistö, joka nykyisellään on tällainen: ”Hän on turva turvattoman, / hän on apu kiusatun, / lohduttaja vaivatun. / Milloin vuoksi huolettoman / vaelluksen horjahdan, / toivon hänen nostavan.” Alun perin se kuului näin: ”Jos mä väsyn, Jesus auttaa, / Jos mä kiusauksessa / Lienen, niin hän vahvistaa. / Jos mä heikkouden kautta / Vielä joskus horjahdan, / Niin hän auttaa nousemaan.”
Tarkkaan ottaen yksi ainoa sana ("horjahdan") on näissä versioissa yhteinen.
Tämä on niitä virsiä, jotka Wilhelmi Malmivaara uudisti toimittamaansa Siionin virsien laitokseen. Samaan joukkoon muuten kuuluvat edelliset virret 310 ja 311. Malmivaara sanoi korjanneensa virsien kieliasua "hellävaroen"; tulosta ajatellen ilmaisu tuntuu useinkin turhan varovaiselta! Tässä työssä hänestä kouliintui taitava virsirunoilija.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.