Gloria, laus et honor tibi sit (All glory, laud, and honour)
Varsinaisia palmusunnuntain virsiä on virsikirjassamme vain tämä yksi.Kun kuitenkin palmusunnuntain ja ensimmäisen adventtisunnuntain evankeliumitekstit kertovat samasta asiasta, evankeliumikirjan suosittamien päivän virsien joukossa on kaksi adventtivirttäkin (3 ja 15).
Soi kunnia ja kiitos on virsikirjan uusia löytöjä, joskin se kuuluu virsiemme vanhimpaan kerrostumaan. Se on näet peräisin 800-luvun alkupuolelta; sen kirjoittaja Theodulf Orleansilainen kuoli vuonna 821. Syntyjään hän oli Espanjan länsigootteja ja kuului niihin oppineisiin, joita frankkien keisari Kaarle Suuri kokosi hoviinsa. Hänestä tuli Orleansin piispa ja kuuluisan oppineen Alkuinin kuoltua Kaarlen tärkein neuvonantaja. Myös Kaarle Suuren seuraaja Ludvig Hurskas arvosti Theodulfia, joka kuitenkin pian joutui hallitsijan epäsuosioon epäiltynä vehkeilystä tätä vastaan. Theodulf vangittiin ja suljettiin Angersin luostariin. Palmusunnuntaivirsi Soi kunnia ja kiitos on syntynyt tänä vankeusaikana.
Virren suomennos pohjautuu latinankieliseen alkutekstiin, mutta sen runomitta on saatu englantilaisesta käännöksestä. Theodulf kirjoitti hymninsä virsirunoudessa harvinaiseen ns. elegiseen mittaan, joka rakentuu heksametri- ja pentametrisäkeestä koostuvista säepareista eli distikoneista. (Saksalaisen katolisen virsikirjan Gotteslobin käännös puolestaan perustuu alkutekstin tavoin distikoneihin ja sitä lauletaan keskiaikaisella kulkuelaulun sävelmällä.)
Meillä Theodulfin virsi on saanut Melchior Vulpiuksen (n. 1560-1615) valoisan sävelmän. Se on liitetty peräti kuuteen eri virteen ja on siis virsikirjamme tutuimpia. Vulpius toimi kanttorina Weimarissa ja julkaisi kaksi virsihistoriallisesti merkittävää kuorolaulukokoelmaa. Toinen hänen sävelmänsä virsikirjassamme on pääsiäisvirsi 85 "Nyt ylistämme Jumalaa".
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.