Virsi 362; Oi Herra, ilo suuri
362

Oi Herra, ilo suuri

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Oi Herra, ilo suuri,
kun kuulet huutoni,
puoleeni käännyt juuri
mun rukoillessani.

2.
Suo Henkes Pyhä mulle,
oi Herra armoinen,
kun uhrin tuoda sulle
tahtoisin rukoillen.

3.
Jo kuolon paulat saivat
sieluni vangikseen
ja helvetinkin vaivat
saarsivat kauhuineen.

4.
Vaan ahdistuksissani
kun huusin Herraani,
hän muisti sieluani
ja riensi avuksi.

5.
Näin Herra vaivaiselle
on aivan laupias,
sielulle murheiselle
on aina armias.

6.
Hän hetkessä voi päästää
jo meidät tuskasta,
hän haavoittaa ja säästää
armossaan suuressa.

7.
Sen tiedän itsestäni:
hän muisti minutkin,
kun yksin hädässäni
vaivaani valitin.

8.
Hän säästi kuolemasta
pelkäävän sieluni,
jalkani lankeemasta,
itkulta silmäni.

9.
Oi, kuinka maksaa voisin
armosi milloinkaan?
Jo oppivani soisin
sinua seuraamaan.

10.
Mä otan kädestäsi
myös kalkin katkeran
ja pyhää nimeäsi
riemuiten julistan.

11.
Sinulle, Jumalani,
nyt tahdon elää vain,
kun pääsin kahleistani
ja armon Hengen sain.

12.
Siis tahdon tiellä Herran
vaeltaa matkani
ja tieni päässä kerran
saan nähdä kasvosi.

Lisää suosikkeihin
Haqvin Spegel 1688. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. Carl Gustaf von Essen 1867. | Sävelmä: Melchior Vulpius 1609.
Sama sävelmä: 60 | 206 | 395 | 497 | 573
Luokitus: Ahdistukset ja lohdutus

Virren tarina

362 Oi Herra, ilo suuri

O Gud! det är min glädje

Joonas Kokkosen oopperan Viimeiset kiusaukset huomattavin melodinen aihe on ns. Paavon virren sävelmä, suomalainen koraalitoisinto, jolla on vanhastaan veisattu Paavo Ruotsalaisen mielivirttä "Sinuhun turvaan, Jumala" (382). Toinenkin Ukko-Paavolle läheinen virsi, Oi Herra, ilo suuri, kuuluu oopperan elementteihin. Siinä soi lapualainen koraalitoisinto, jonka varaan Kokkonen on säveltänyt ensimmäisen näytöksen lopun, Riitan kuolinkohtauksen.

Tämän lapualaisen toisinnon asemaan oopperan ei voi sanoa vaikuttaneen. Edellisessä, vuoden 1938 virsikirjassa se näet oli virren vaihtoehtoisena b-sävelmänä, mutta nyt luemme enää maininnan: "Virsi voidaan laulaa myös sävelmällä 349." Siitä hyvinkin toisensävyisestä virrestä ("Oi Kristus, edessäsi / huokaan ja valitan") tämä eloisa mollisävelmä siis löytyy. Veisattakoon sillä siis joskus myös Oi Herra, ilo suuri.

Paavo Ruotsalainen sanoi tätä virttä voitonvirrekseen. Tunnettu on kertomus siitä, miten hän nuorena perheenisänä veisasi tätä virttä petäjikkökankaalla, kun hän huomasi vielä saavansa "oravalta lainaa", nimittäin petäjäistä eli pettua leipäjauhojen lisäksi.

Virren "varsinaisen" sävelmän on tehnyt Melchior Vulpius (n. 1560-1615). Toimiessaan opettajana Schleusingenissa hän eli "suuressa vaivassa ja köyhyydessä". Helpommat ajat koittivat, kun hän sai kutsun Weimariin, missä hän toimi kanttorina vuodesta 1600. Tällaista taustaa vasten Vulpius kyllä on oikea mies Ukko-Paavon voitonvirren säveltäjäksi!

Molemmat Ukko-Paavon mielivirret, siis 382 ja 362, ovat Ruotsin runoilijapiispan Haqvin Spegelin (1645-1714) kirjoittamia psalmivirsiä. Oi Herra, ilo suuri pohjautuu psalmiin 116 ”Herra on avuttomien auttaja”.

Tauno Väinölä


Sävelmästä lisää virren 60 tarinan yhteydessä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.