Virren tarina
578 Ylistä Herraa Jumalaa
Nyt Jumalata kiittäkään
Virsikirja ilmoittaa isänmaanvirren Ylistä Herraa Jumalaa (578) Elias Lönnrotin kirjoittamaksi. Ilman muuta on selvää, että ainakin toisen säkeistön loppu ("vapaaksi maan on tehnyt") on myöhempää lisäystä. Mutta ei pelkästään se, vaan virsi on muutenkin muuntunut ajan tarpeiden mukaan.
Elias Lönnrot (1802-1884) sai tehtäväkseen suomentaa Runebergin virsikirjaehdotukseen sisältyneen virren "Jerusalem, du helga stad", joka pohjautuu psalmiin 147. Lönnrot menetteli kuitenkin niin vapaasti, että tuloksena oli hänen alkuperäiseksi psalmivirrekseen katsottava teksti (VK 1886:348 "Nyt Jumalata kiittäkään Jerusalemin kansa"). Mikään isänmaanvirsi se siis ei ollut, joskin toinen säkeistö kuului seuraavasti: "Hän ompi maamme siunannut, / Ravinnon meille suonut, / Vaaroissa meitä varjellut / Ja vahvan turvan tuonut; / Meit' orjuudesta ottanut, / Vapautehen saattanut, / Sanansa kautta koonnut."
Isänmaanvirreksi Lönnrotin teksti muuttui vuoden 1938 virsikirjassa (nro 460). Silloin se sai nykyiset alkusanansa: "Ylistä Herraa Jumalaa / nyt Suomenmaa ja kansa." Kokonaan uudeksi kirjoitettiin silloin kolmas säkeistö, joka päättyi säkeisiin: "Kun Herra kansan vahvistaa, Sen porttein salvat lujittaa, On turvattuna maamme." Se oli silloin, sodan jo uhatessa, ajankohtaista.
Samaa säkeistöä muokattiin jälleen perusteellisesti nykyiseen virsikirjaan. Nyt siinä on jopa liittymä Lutherin taisteluvirteen, kansalliseen juhlavirteemme: "On ilman Herraa turvamme / hiekalle rakennettu, / vaan Jumala on linnamme. . ." Mutta säkeistön lopussa avautuu nyt – ihan Lönnrotin hengessä kylläkin – lähetyksen ja globaalisen yhteisvastuun näkökulma: "Kun Herra kansan vahvistaa, / se siunausta jakaa saa / maailman ääriin asti." Se on nyt ajankohtaista.
Tämä teksti on helppo mieltää juhlavirreksi. Heikki Klemetin (1876-1953) koraali vielä korostaa sen juhlavuutta.
Tauno Väinölä
Sävelmästä lisää virren 181 tarinan yhteydessä.
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.