1.
On kaunis synnyinmaamme,
maat, metsät, järvet sen.
Me Luojan töitä saamme
katsella kiittäen.
Taas lauhat tuulet soittaa
urkuja hongiston
ja Herraa kunnioittaa,
hän kaiken luoja on.
2.
Oi kuulautta taivaan,
ei yötä ollenkaan!
Luot, Herra, työhön, vaivaan
katseesi laupiaan.
Näin siunaat kylvötyömme
ja korjuun kypsän suot,
jaat leivän, jonka syömme,
ja mieliin toivon luot.
3.
Maan lapset tunnustamme:
me emme ansainneet
lahjoja vaivallamme,
armosta kaiken teet.
Nyt armon kerjääjinä
me saamme iloita,
helteessä nääntyvinä
huokaamme toivossa.
4.
Annathan taivaassasi
sen suven autuaan,
kun, Herra, lapsiasi
käyt maasta noutamaan.
Nyt kansasi on tuhkaa
päiväsi polttamaa.
Ei siellä syksy uhkaa,
ei sinne talvi saa.
5.
On aurinkona kerran
Karitsa Jumalan,
ja seurakunta Herran
on kirkas morsian.
Ei usvan pilvi peitä
Kristuksen kasvoja,
ei tuskan kyyneleitä
yhdenkään katseessa.
6.
Soi siellä virret toisin
kuin täällä milloinkaan,
kun kasvoin aurinkoisin
me käymme laulamaan.
Ja siksi armon alla
tahdomme vaeltaa,
kun tiellä vaikealla
maan helle uuvuttaa.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
CC Freian laulajia, Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Wäinö Havas 1938, pain. 1944. Uud. Niilo Rauhala 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Toivo Kuula 1918.
Luokitus: Vuodenajat Katso virsi 754 ruotsinkielisessä virsikirjassa
Virren tarina
574 On kaunis synnyinmaamme
Virren juhlava sävelmä on Toivo Kuulan viimeisiä sävellyksiä. Se syntyi sodan varjossa, huhtikuussa 1918 Säiniöllä, lähellä Viipuria, missä Kuula toimi orkesterinjohtajana. Hän sävelsi sen Runebergin virteen "On Herran templiin tulla" (nyk. virsi 196 "On Herran temppelissä"). Samaan aikaan Kuula sävelsi myös Lars Stenbäckin iltavirren "Kun maan ja mantereen".
Maassa käytiin sotaa. Huhtikuun lopulla valkoiset valtasivat Viipurin. Vapunpäivänä Toivo Kuula osallistui vapautusjuhlintaan. Iltamyöhällä sattunut välikohtaus päättyi siihen, että Kuulaa ammuttiin kuolettavasti päähän; hän kuoli 18.5.1918 vasta 35-vuotiaana.
Kuulan kaksi hengellistä laulua joutuivat sitten Suomen Lähetysseuran sävellyskilpailuun, jossa ne saivat ensimmäisen palkinnon. Molemmat liitettiin Hengellisten laulujen ja virsien toiseen osaan (1920).
Virren On kaunis synnyinmaamme runoilija Wäinö Havas (1898-1941) osallistui 19-vuotiaana nuorukaisena äsken mainittuihin Viipurin taisteluihin, joissa hän haavoittui. Virsi on tietenkin kirjoitettu paljon myöhemmin; ensi kertaa se julkaistiin Havaksen kuoleman jälkeen kootussa kokoelmassa Vartion vaihto 1944. Aikanaan se otettiin lestadiolaisten Siionin lauluihin. – Havas, Kivijärven kirkkoherra, taisteli sekä talvi- että jatkosodassa komppanianpäällikkönä; hän kaatui elokuussa 1941.
On kaunis synnyinmaamme on keskikesän virsi ("ei yötä ollenkaan!"). Runoilija ylistää isänmaansa luonnon kauneutta ja Luojan töitä. Elämä tässä kauniissa maassa ei kuitenkaan ole huolettoman ihanaa, vaan "tiellä vaikealla maan helle uuvuttaa". Niinpä kesän tunnelmat johtavat mietiskelemään taivaan suven autuutta. ”Soi siellä virret toisin kuin täällä milloinkaan…”