Luokitus: Lähetys Katso virsi 6 ruotsinkielisessä virsikirjassa
Virren tarina
421 Siion, kutsu kansat maan
O Gud! din rättvisa dom
Vuoden 1857 ruotsinkielinen virsikirjaehdotus tunnetaan Runebergin virsikirjana, koska sen pääasiallisena sisältönä oli J. L. Runebergin urakoima kokonaisehdotus. Siinä oli yli 60 hänen sepittämäänsä uutta virttä, mutta pääosa oli vanhoja virsiä, joita Runeberg oli tarpeen mukaan korjaillut. Jokunen viimeksi mainituista on sitten suomennettu juuri Runebergin version pohjalta. Tämä virsi on yksi niistä.
Kyseessä on Ruotsin 1600-luvun runoilijapiispan Haqvin Spegelin (1645-1714) virsi Vanhan testamentin psalmista 72. Siinä virressä oli 21 säkeistöä; ei siis ihme, että Runeberg halusi sitä lyhentää. Hänen versiossaan oli yhdeksän säkeistöä. Niihin lisättiin yksi J. H. Roosin (ks. virsi 614!) sepittämä, joka yhä on mukana suomennoksessa (7. säk.). Virren suomensi Elias Lönnrot, joka myös lisäsi siihen kaksi uutta säkeistöä, ja niin virsi tuli 1886 suomalaiseen virsikirjaan 12-säkeistöisenä.
Ruotsalaisessa virsikirjassamme tämä virsi on sijoitettu adventtivirsien osastoon. Suomalaisessa se on alusta saakka ollut lähetysvirsi.
Kun suomenkielistä virttä on kahdesti muokattu (1938 ja 1986), se on osin loitontunut niin Lönnrotin kuin Runeberginkin tekstistä. Ihan joka säkeistölle ei voi osoittaa suoranaista vastinetta heidän teksteissään. Pari Runebergin säkeistöäkin on puolestaan sillä tavoin itsenäisiä, että niitä ei voi suoraan johtaa Haqvin Spegelin tekstistä. – Runeberg päätti virren rukoukseen (”Saavu, Kristus…”), joka on – tosin muutettuna – yhä jäljellä suomenkielisessä virressä; Kristuksen kutsuminen ”armon auringoksi” on Lönnrotin lisäämä. (Mutta ruotsalaisessa virsikirjassa on hylätty Runebergin viimeinen säkeistö ja palattu Spegeliin.)
Tässä meillä siis on näyte virrestä, jota ei ole haluttu hylätä, mutta jota on jouduttu lyhentämään, muokkaamaan ja lisäilemäänkin, jotta sillä edelleen olisi tehtävänsä.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.