Virsi 93; Nouse mieli, käänny kieli
93

Nouse mieli, käänny kieli

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Nouse mieli, käänny kieli
Jeesuksesta veisaamaan.
Hän on täällä surun säällä
turvan tuonut kuollessaan,
syntisille, saastaisille
Isän armon autuaan.

2.
Jumalasta armiaasta
olimme me luopuneet,
kirouksen, kadotuksen
vallan alle vaipuneet,
syntisiksi, syyllisiksi,
tuomituiksi joutuneet.

3.
Herra täällä ristin päällä
kantoi tuskat tuimimmat,
sielussansa, ruumiissansa
kärsimykset katkerat.
Synneistämme päästäksemme
haavat verta vuotivat.

4.
Vaivan alla Golgatalla
Jeesus Isää rukoili.
Uhrinamme puolestamme
syntimme hän sovitti,
hautaan mennen meitä ennen
meille haudan pyhitti.

5.
Voiton jalon, uuden valon
Jeesus meille valmisti,
luopuneille, langenneille
Isän armon ilmoitti.
Kuolemasta kauheasta
meidät Kristus lunasti.

6.
Noustessansa haudastansa
julisti hän voittoaan.
Omillensa, rakkaillensa
hän toi rauhan tullessaan,
kuninkaana, valtiaana
astui taivaan kunniaan.

7.
Näin on tuotu, meille suotu
armo iankaikkinen.
Saatanasta, kuolemasta
voiton saamme riemuisen.
Turvallinen, lohdullinen
tie on Herran omien.

8.
Elää saamme! Laulakaamme
ratki riemullisesti
Jeesukselle Kristukselle,
joka meidät lunasti.
Kiittäkäämme! Eläkäämme
kunniakseen iäti!

Lisää suosikkeihin
Laulettu 1. säkeistö

Outi Noponen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)

Sävelmä

Säestys
Venantius Fortunatus n. 600. Ruots. Sigfrid Aronus Forsius 1614. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. Bengt Jakob Ignatius 1824, komitea 1984. | Sävelmä: Keskiajalta / Ruotsissa 1697.
Sama sävelmä: 28b | 221 | 757
Luokitus: Pääsiäinen

Virren tarina

93 Nouse mieli, käänny kieli

Pange lingua gloriosi proelium

Tämä on virsikirjamme toinen Venantius Fortunatuksen (535-609) pyhää ristiä ylistävä hymni, alkuaan kymmensäkeistöinen virsi. Selvemmin kuin virrestä 72 "Nyt liehuu viiri Kuninkaan" siitä on suomennettaessa karsittu varsinainen ristin ylistys ja keskitytty Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen mietiskelyyn.

Fortunatuksen oma teksti jännittyy kahden puun välille. Syntiinlankeemuksen kirousta tuottaneen puun aikaansaaman vahingon on korjannut ristinpuu, ”ainoa jalo kaikkien puiden joukossa”.

Virsi suomennettiin ensi kerran vuoden 1701 virsikirjaan (VVK 152 "Kielen' kerkiä, ole tärkiä"). Se käännös pohjautui Sigfrid Aronus Forsiuksen ruotsinnokseen vuodelta 1614. Myöhemmin virttä on useaan otteeseen muokattu kielellisesti parempaan asuun. Uudistajista merkittävin on ollut Bengt Jakob Ignatius (1761-1827).

Sävelmästä lisää virren 28 b tarinan yhteydessä.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.