Virsi 92; On Kristus noussut kuolleista
92

On Kristus noussut kuolleista

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
On Kristus noussut kuolleista,
halleluja, halleluja,
on toivon saanut maailma,
halleluja, halleluja.

2.
Se Kristuksessa pelastuu,
halleluja, halleluja,
ei meitä auta kukaan muu,
halleluja, halleluja.

3.
On kolmas päivä koittanut,
halleluja, halleluja,
on Kristus kuolon voittanut,
halleluja, halleluja.

4.
Ei hauta häntä teljennyt,
halleluja, halleluja,
hän edellämme kulkee nyt,
halleluja, halleluja.

5.
Menkäämme Herran jäljissä,
halleluja, halleluja,
nyt viemään riemuviestiä,
halleluja, halleluja.

6.
Se viedään kaikkeen maailmaan,
halleluja, halleluja,
ja kiitosvirttä lauletaan,
halleluja, halleluja.

7.
Sinulle kiitos ainainen,
halleluja, halleluja,
oi Luoja kolmiyhteinen!
Halleluja, halleluja.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Laulettu 1. säkeistö

Outi Noponen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)

Sävelmä

Säestys

Latinalainen Surrexit Christus hodie 1300-luvulta. Saks. 1478, pain. 1544. Suom. Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Keskiajalta / Böömissä 1531.
Luokitus: Pääsiäinen

Virren tarina

92 On Kristus noussut kuolleista

Surrexit Christus hodie

Virren latinankielinen esikuva Surrexit Christus hodie, kuoron rukoushetkien, ehkä messunkin lopussa laulama riemullinen Benedicamus-laulu, on syntynyt 1300-luvulla ja sen saksannos Erstanden ist der Heilige Christ seuraavalla vuosisadalla. Latinankielisen tekstin toinen versio alkaa sanoin Surrexit Christus Dominus. Molemmat ovat mukana Piae cantiones -kokoelman vuoden 1625 painoksessa.

Latinan- ja saksankielisten esikuvien pohjalta syntyi Ruotsissa ja Suomessa virsiä viimeistään 1600-luvun alussa. Maskun Hemmingin virsikirjassa (1605) oli mukana hänen varsin vapaasti laajennettu versionsa Jesus cuolluis ollesans, josta puuttui toistuva Halleluja-säe. Saman kirjan toinen virsi, Petrus Melartopaeuksen laatima, alkoi sanoin Jesus nous cuolluist yles ja sisälsi Halleluja-säkeet, mutta toi esille lähinnä pääsiäisen jälkeisiä tapahtumia. Viipurin piispan Olaus Elimaeuksen virsikirjan (1621) versio lienee muotoiltu Maskun Hemmingin tekstin pohjalta. Sanoin Tvli Jesus toonelast alkava teksti sisälsi nyt Halleluja-säkeet.

Maskun Hemmingin virsikirjan kaksi virttä olivat mukana myös vuoden 1701 virsikirjassa, mutta jäivät sittemmin pois käytöstä. Alkuperäinen laulu otettiin nykyiseen virsikirjaan Anna-Maija Raittilan lyhentäen suomentamana. Sitä ennen se oli tullut monin paikoin tutuksi kuorolauluna. Viimeinen säkeistö sisältää perinteiseen tapaan Pyhälle Kolminaisuudelle osoitetun ylistyksen.

Saksassa jatkuvassa käytössä olleen virren sävelmäksi vaihtui alkuperäisen tilalle moniäänisen kuorolaulun diskanttiääni. Tämä sävelmä tuli 1986 Suomessakin käyttöön. Piae cantiones -kokoelman ja vuoden 1702 painetun virsisävelmistön sävelmä on lähellä vuonna 1574 julkaistun neliäänisen kuorolaulun sopraanoääntä, kun taas vuoden 1986 sävelmä on tenoriäänenä:



Erkki Tuppurainen

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.