Seppo Suokunnaan (1945-) kirjoittama pääsiäisvirsi syntyi ikään kuin hyvän sävelmän pelastusyrityksenä. Helsingin Kallion seurakunnan kanttori Ahti Kuorikoski (1939-2017) oli 1978 tehnyt sävelmän norjalaisen Eyvind Skeien kirjoittamaan marianpäivän virteen ”Kaikki ilon lähteet puhkeavat” (51). Siihen virteen oli kuitenkin ehdolla useita eri sävelmiä, joista komitea valitsi Virsikirjaehdotukseen 1984 Markku Kilpiön melodian. Komitean sihteerin Seppo Suokunnaan mielestä Kuorikosken sävelmä oli niin hyvä, että se oli pyrittävä säilyttämään toisen tekstin yhteydessä. Niinpä hän kirjoitti sävelmään virren Pääsiäisen kirkas aamu koittaa.
Suokunnaan pääsiäisvirren taustalla oli sävelmävalinnan lisäksi sisällöllisiäkin perusteluja, sillä uuteen virsikirjaan oli toivottu lisää pääsiäisuskoa ja pääsiäisiloa sisältäviä virsiä. Virren jokaisen säkeistön lopussa toistuu toivon ja ilon perusta ”Kristus on ylösnoussut”. Virren teemoina ovat evankeliumin pääsiäiskertomukset, tyhjän haudan tosiasia ja turmiovaltojen voittaminen. Virren päätössäkeistö muistuttaa siitä, että Kristuksen ylösnousemus on perusta lähetystyölle sekä kaikelle kirkon julistukselle ja palvelulle. Kristus elää ja vaikuttaa keskellämme. Siksi toisen säkeistön kutsu ”Rientäkää siis Herran haudan suulle” on suunnattu nykyihmiselle.
Kirkolliskokouksen päätöksen mukaan Kuorikosken sävelmä tuli sekä uuden pääsiäisvirren että edellä mainitun marianpäivän virren melodiaksi. Näin Kuorikosken koraali vältti uniikkisävelmän aseman.
Edellinen
