Virsi 221; Kiittäen nyt ylistämme
221

Kiittäen nyt ylistämme

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Kiittäen nyt ylistämme
rakkautta Jeesuksen,
joka tuli taivaastansa
ihmiseksi syntyen.
Meille syntiin langenneille
hän toi armon, autuuden.

2.
Voimatöitä täällä tehden
saarnasi hän autuutta,
piinattiin ja surmattihin
syntisien puolesta
verellänsä päästääksensä
meidät kadotuksesta.

3.
Ennen kuolemaansa Jeesus
ehtoollisen asetti,
ruumiinsa ja verensä hän
leipään, viiniin yhdisti.
Muistoksensa syömään, juomaan
Kristus meitä kehotti.

4.
Sakramentin salaisuuden
tajuamme uskossa:
tähän leipään kätkettynä
Herra antaa ruumiinsa,
hänen verensä me saamme
viinissä nyt nauttia.

5.
Kristus syödään, Kristus juodaan,
näin hän meitä lähestyy,
sanan kautta, salaisesti
leipään, viiniin yhdistyy.
Usko lahjan ottaa vastaan,
vaikka järki hämmästyy.

6.
Joka uskoo Herran sanan,
kelvollinen vieras on,
ken ei myönnä syntejänsä,
armosta on osaton.
Herran lahjat saatuaankin
hän jää alle tuomion.

7.
Syntinen, jos tahdot päästä
synnistäsi vapaaksi,
luota yksin Herran sanaan,
löydät armon turvaksi.
Kuolemansa tähden antaa
Jeesus synnit anteeksi.

8.
Kaikki nälkäiset ja köyhät,
Herran pöytään astukaa,
hänen uhrikuolemaansa
kiittäen nyt muistakaa.
Isän armoon luottaa saatte,
taivaan leipää nauttikaa!

9.
Kristus, ehtoollisessasi
itse meidät pyhitä,
armon sanallasi meidät
uuteen toivoon herätä,
virvoittaen, uudistaen
itseesi näin yhdistä!

10.
Jeesukselle Kristukselle
olkoon kiitos iäti,
kun hän taivaan leipää antoi,
antoi synnit anteeksi.
Saimme toivon, saimme ilon
matkallemme voimaksi.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Säk. 1–5 Tuomas Akvinolainen 1263. Suom. ja säk. 6–10 Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. komitea 1867, 1937. | Sävelmä: Keskiajalta / Ruotsissa 1697.
Sama sävelmä: 28b | 93 | 757
Luokitus: Pyhä ehtoollinen

Virren tarina

221 Kiittäen nyt ylistämme

Pange lingua gloriosi corporis mysterium

Ehtoollisvirren Kiittäen nyt ylistämme alkuperämerkinnöissä mainitaan Tuomas Akvinolainen (1225- 1274), keskiajan huomattavin teologi ja filosofi, jonka arvostus roomalaiskatolisessa kirkossa on suuri.

Katolisessa kirkossa sai 1200-luvulla alkunsa kolminaisuudenpäivän jälkeisenä torstaina vietettävä Kristuksen ruumiin juhla, jonka aiheena on ehtoollisopin keskeinen ajatus leivästä ja viinistä Kristuksen ruumiina ja verenä. Tätä juhlaa varten paavi pyysi Tuomas Akvinolaista laatimaan juhlaliturgian, ja siihen Tuomas kirjoitti kuuluisat hymninsä ja sekvenssinsä.

Virren Kiittäen nyt ylistämme varsinainen tekijä on kyllä ollut Hemminki Maskulainen (k. 1619). Hyvin vähiin jäivät nimittäin virren kosketuskohdat Tuomas Akvinolaisen hymniin Pange lingua gloriosi corporis mysterium ja sekvenssiin Lauda, Sion, salvatorem, ja virren myöhemmissä versioissa ne ovat käyneet vieläkin hennommiksi. Sitä paitsi Hemmingin opillinen kanta oli toinen, kun hän katolisen muuttumisopin hyläten kirjoitti selkeästi: "Leipä ei muutu".

Liittymiä Tuomaan tekstiin oli Hemmingin virren alkuosassa (VVK 19:1–7). Jatkossa (8–12) Hemminki puhui katumattomasta ehtoollisvieraasta ja sen vastakohtana oikeasta ehtoollisvieraasta, joka syntejänsä katuen toivoo elämäänsä uudistusta ja uskoo, että Herran kuolema on päästänyt hänet synnistä vapaaksi. Armoa kerjäten hän muistelee Kristuksen suurta laupeutta. "Näin laupiaasti / Meit' lunasti / Christus kuolemallans' kovall', / Taivaan taritsee, / Ruokkii, ravitsee / Ruumiill', verelläns' meit' omall'; / Meihin hän yhdistyy, / Meillen omistuu, / Virvottain meit' alinomat'."

Akvinolaisen upeat tekstit voidaan mainita vain virren alkuosan etäisenä taustana. Eipä Hemminkikään tuntisi virren nykymuotoa omakseen – niin paljon se on myöhemmin saanut uutta sisältöäkin. Henki ja opetus ovat toki entisellään.

Tauno Väinölä


Sävelmästä lisää virren 28 b tarinan yhteydessä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.