Johann Quirsfeld 1682. Ruots. Andreas Amnelius 1685. Suom. Abraham Frosterus 1765. Uud. Henrik Renqvist 1830, Elias Lönnrot 1865. Kaarle Martti Kiljander 1867, Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Ruotsissa 1697.
Virren tarina
67 Tulkaa kaikki, katsokaatte
Schauet, schauet doch ihr Sünder
Virren saksalainen tekijä, Wittenbergissä maisteriksi opiskellut Johann Quirsfeld (1642–1686) toimi ensin kanttorina ja sitten pappina Pirnan kaupungissa lähellä Dresdeniä. Hänen julkaisutoimintansa suuntautui kahtaalle: musiikkiin – hän muun muassa toimitti laajan koraalikirjan – ja hartauskirjoihin. Hänen hartauskirjansa Taiwallinen Yrttitarhan-Seura ilmestyi suomeksi 1779 ja siitä otettiin parikymmentä painosta, viimeinen 1903 – se on siis ollut eniten luettuja hartauskirjojamme. Quirsfeldin virsiä oli vielä edellisessä virsikirjassa kolme, nyt enää tämä yksi.
Virren Tulkaa kaikki, katsokaatte suomensi ensimmäisenä Abraham Frosterus 1765. Henrik Renqvistin suomennos vuodelta 1830 on sittemmin otettu Halullisten sielujen hengellisiin lauluihin (HSHL 71). Se alkaa näin: "Tulkaat, tulkaat katselemaan, / kuinka käypi Jesuksell', / olkaat valmiit valittamaan / katkerilla kyyneleill'. / Eipä vaivat kenenkään / ole niin kuin Jesuksen."
Virsikirjaan Tulkaa kaikki, katsokaatte tuli "myöhemmästä suomennoksesta", kuten Onni Kurvinen ilmoittaa. Myöhempiä suomentajia oli ensiksikin Elias Lönnrot; jonka käännös alkoi sanoilla "Rientäkätte katsomahan, kuinka käypi Jesuksen". Vuoden 1867 virsikirjaehdotus sisälsi K. M. Kiljanderin version. Vuoden 1886 virsikirjassa ensimmäinen säkeistö vihdoin kuului Julius Krohnin muodostamana näin: "Tulkaat kaikki, katsokaatte / piinaa rakkaan Herramme! Itkekäät, valittakaatte / tuskaa Vapahtajamme! Kellä vaiva semmoinen / ollut on kuin Jesuksen?"
Tulkaa kaikki, katsokaatte on pitkäperjantain jylhä virsi. Karu sävelmä on Ruotsin vuoden 1697 koraalikirjasta. On mahdollista, että sen säveltäjä olisi professori, Linköpingin tuomiorovasti Thomas Ihre.(1659-1720).
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.