Virsi 68; Ristinpuussa Golgatalla
68

Ristinpuussa Golgatalla

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Ristinpuussa Golgatalla
salamoivan vihan alla
riippuu Poika Jumalan.
Järkkyy maa, on taivas musta,
Isä ei suo vastausta
huutoon Pojan ainoan.

2.
Tuska polttaa katkerasti,
vihan malja pohjaan asti
juotava on Jeesuksen.
Itseään ei paimen säästä,
hukkumaan ei meitä päästä,
kantaa synnit kaikkien.

3.
Puolestamme hyljättynä,
pilkattuna, syljettynä
Herra nääntyy kuolemaan.
Murru, kova sydämeni,
katso, tähden syntieni
Vapahtaja surmataan!

4.
Rakkauden, uhrin vuoksi
puolestamme kuiviin juoksi
lähde kaiken elämän.
Luojan tahdon rikkoneille,
Isän teiltä luopuneille
elämänsä antoi hän.

5.
Kylkeäsi keihäs pisti,
kuolinpuuna raskas risti!
Jeesus Kristus, armahda!
Kivuistasi mieltä uutta,
lempeyttä, hiljaisuutta
elämääni kasvata.

6.
Katso, Herra, kylmyyteeni,
sytytä nyt sydämeeni
oma rakkautesi.
Annoit kaiken, elämäsi,
minuakin Hengelläsi
auta kuuliaiseksi.

7.
Kiitos, Jeesus, uhristasi!
Kiitos, että haavoissasi
joka päivä turvan saan.
Isän käsiin kerran kuolen,
pääsen haudan tuolle puolen
paratiisin kunniaan.

Lisää suosikkeihin
Latinalainen Stabat Mater dolorosa 1200-luvun lopulta. Tansk. Benjamin Sporon 1778. Suom. Knut Legat Lindström 1861. Virsikirjaan 1886. Uud. suom. Anna-Maija Raittila 1979. | Sävelmä: Rudolf Lagi 1868.
Luokitus: Kristuksen kärsimys ja kuolema

Virren tarina

68 Ristinpuussa Golgatalla

Stabat Mater dolorosa

Virsi Ristinpuussa Golgatalla pohjautuu kuuluisaan keskiaikaiseen hymniin Stabat mater, jonka latinankielinen teksti lienee 1200-luvun lopulta. Kysymystä sen tekijästä ei ole saatu ratkaistuksi. Kun todisteet ehdokkaista vahvoilla olleen Jacopone da Todin puolestakaan eivät ole vakuuttavat, hänen nimensä on nyt jätetty virren alta pois.

Alkuperäinen katolinen hymni kuvaa neitsyt Marian tuskia poikansa ristinkuoleman todistajana. Lopuksi siinä rukoillaan, että Maria auttaisi meitä jakamaan Kristuksen kärsimykset sekä antaisi hänen ristinsä varjella ja hänen kuolemansa ja armonsa vahvistaa meitä. Hymnin vanhin suomennos "Marian murhe" on A. Oksasen (Aug. Ahlqvist) käsialaa; sen hän julkaisi Suometar-lehdessä 1852 ja sitten kokoelmassaan Säkeniä 1860. Se alkaa näin: "Murehella haikealla / seisoi äiti ristin alla, / johon Poika naulitaan."

Luterilaisen kirkon virsikirjaan tällainen Maria-virsi ei tietenkään ole sopinut. Mutta Tanskassa oli 1700-luvulla B. G. Sporon (1741-1796) tehnyt siitä evankelisen version, josta neitsyt Maria oli tyystin häivytetty. Sen suomensi Knut Legat Lindström, ja se tuli vuoden 1886 virsikirjaan. Nykyisessä virsikirjassa on Anna-Maija Raittilan uusi suomennos.

Stabat mater tuli 1400-luvulla liturgiseen käyttöön Marian seitsemän tuskan päivän sekvenssinä, ja pian tämä suurenmoinen runo nousi säveltäjien suosioon, jolle ei loppua näy tulevan. Stabat mater -sävellyksiä on syntynyt satamäärin. Tunnettuja ovat vaikkapa Palestrinan, Pergolesin, Haydnin, Rossinin, Dvorákin ja Verdin sävellykset. Viime vuosisadalla, omana aikanamme, ovat Stabat materin säveltäneet muun muassa Szymanowski, Penderecki ja Arvo Pärt. Suomalaisia säveltäjiä tässä joukossa ovat Toivo Kuula, Leevi Madetoja (Marian murhe) ja Bengt Johansson sekä uusimpana Jaakko Mäntyjärvi, jonka Stabat Mater sekakuorolle on vuodelta 1998.

Suomalaisen virren on säveltänyt Helsingin Nikolainkirkon (nyk. tuomiokirkon) urkuri Rudolf Lagi (1823-1868).

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.