1.
Ken tuonen valtaa karttaa voi?
Se kaikki kerran kohtaa.
Sen synti turmaksemme toi,
se meidät hautaan johtaa.
Suo, rakas Vapahtajamme,
sen että muistaisimme,
aikeita pahan luontomme
valppaammin valvoisimme.
2.
Ei valta eikä mahtavuus,
ei nuoruus meitä auta,
ei suojaa taito, viisaus,
kun auki luodaan hauta.
On lähdön hetki saapuva,
se kaikki kohtaa kerran.
Vaan milloin, millä tavalla,
se tiedossa on Herran.
3.
Armosta anna anteeksi,
oi Jeesus, kaikki syyni,
ja valhe, saasta, syntini
pois tunnoltani pyyhi.
Et tahdo ketään hukuttaa,
ken kääntyy synneistänsä.
Hän turvan armostasi saa
ja avun hädässänsä.
4.
Kaikessa heikkoudessa
saan luottaa lupauksiin.
Jäät vierelleni, auttaja,
myös yöhön, ahdistuksiin.
Oi Jeesus, kärsimyksiin maan
kun astuit, pilkkaan, vaivaan,
myös saattajaksi kuolemaan
saan sinut, Herra taivaan.
5.
Siis vielä lähdön tullessa
seisothan rinnallani,
kuoleman ahdistuksessa
suot turvan haavoissasi.
Saan jälleen silmät avata
luonasi rauhan maassa,
sinua, Jeesus, katsella
juhlassa autuaassa.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
CC Freian laulajia, Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Mahd. Magnus Gabriel De la Gardie 1684. Suom. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Saksassa 1529.
613 Ken tuonen valtaa karttaa voi? Dödsens magt och tyranni ”Teissä ei ollut monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista”, kirjoitti Paavali aikoinaan korinttilaisille (1. Kor. 1:26). Joitakin siis kuitenkin oli. Samaan päätelmään voi tulla silmäillessään virsikirjan tekijähakemistoa: jokunen vaikutusvaltainen ja jalosukuinen on joukossa. Yksi heistä on Magnus Gabriel De la Gardie (1622-1686), maineikkaan sotapäällikön Jacob De la Gardien poika. Magnus Gabriel De la Gardie oli Ruotsin suurvalta-ajan loistavimpia ylimyksiä. Hän nousi valtakunnankansleriksi ja hallitsi valtakuntaa holhoojahallituksen keskeisenä miehenä 1660-luvulla. Hän oli suunnattoman rikas. Säästäväisyys ei kuulunut hänen ominaisuuksiinsa. Ruhtinaallinen loisto ympäröi häntä. Hän rakensi lukuisia komeita linnoja ja muutenkin edisti taiteita. Kun Kaarle XI sitten ryhtyi kohentamaan ahtaalle joutunutta valtion taloutta, Magnus Gabriel De la Gardie putosi korkealta. Suuri peruutus vei häneltä läänitykset, ja muun omaisuutensa hän joutui myymään. De la Gardien viimeiset vuodet kuluivat köyhyydessä. Maallisen rikkauden menetettyään hän omistautui hartaudenharjoitukseen ja kirjoitti virsiä. Niissä kuvastuu väsyneen miehen kuolemankaipuu. Varmasti hänen kirjoittamakseen tiedetään kuolemaanvalmistumisvirsi 605, mutta hänen sepittämänsä lienee myös virsi Ken tuonen valtaa karttaa voi. Virren avauksen voisi luulla johdattavan synkeisiin mietteisiin (ruotsinkielinen alkuteksti mainitsee ”kuoleman vallan ja tyrannian”). Mutta virsi on valoisa ja turvallinen. Kuoleman väistämättömyyden toteavaa johdantoa seuraa rukous, joka puhuu luottamuksesta vierellä kulkevaan Jeesukseen. ”Jäät vierelleni, auttaja, / myös yöhön, ahdistukseen. – Myös saattajaksi kuolemaan / saan sinut, Herra taivaan. / Siis vielä lähdön tullessa / seisothan rinnallani, / kuoleman ahdistuksessa / suot turvan haavoissasi.” Virren vakaa saksalainen sävelmä on uskonpuhdistuksen ajalta (1529). Tauno Väinölä Sävelmästä lisää virren 188 tarinan yhteydessä. Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.