Virsi 264; On turmeltunut ihminen
264

On turmeltunut ihminen

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
On turmeltunut ihminen
jo Aadamista asti.
On meissä myrkky pahuuden
parantumattomasti.
Ei itseään siis yksikään
pois orjuudesta osta.
Vain Jumala vain armosta
voi nostaa turmiosta.

2.
Me hylkäsimme Jumalan,
vaan Poikansa hän antoi.
Vaivoissa ristinkuoleman
syntimme Jeesus kantoi.
Hän taisteli ja lunasti
niin meidät kuolemalta.
Voitettu on ja voimaton
kuoleman hirmuvalta.

3.
Hän elämä ja valo on
ja tiemme, totuutemme
ja sana katoamaton,
annettu oppaaksemme.
Ei kädestään hän kenenkään
suo riistää elämäämme.
Näin uskoen ja luottaen
Kristuksen turviin jäämme.

4.
Vaan pettymyksen katkeran
se itsellensä tuottaa,
ken hylkää Herran Jumalan,
ihmisen voimaan luottaa.
Ei synnissä, sen hetteissä
hän pääse janostansa.
Jos Kristus saa sen sammuttaa,
hän löytää auttajansa.

5.
Ken täällä kuulee Jumalaa,
se turvassa saa olla,
ja horjumatta seistä saa
sen talo kalliolla.
Kun tuulispää ja rajusää
käy päälle raivoissansa,
ei horjuta se taloa,
se kestää paikallansa.

6.
On kynttilänä sanasi,
sen, Herra, anna loistaa,
valaista askeleitani,
epäilys, pelko poistaa.
Yön aikana saan sanassa
jo nähdä aamutähden.
Näin toivossa voin kulkea
ja kerran kotiin lähden.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Laulettu 1. säkeistö

CC Freian laulajia, Teija Tuukkanen (piano)

Sävelmä

Säestys