Virsi 263; Vuorella Kristus kirkastui
263

Vuorella Kristus kirkastui

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Vuorella Kristus kirkastui
kuin päivä paistavaksi.
Heleä pilvi ilmaantui,
sai kaiken loistavaksi.
Pilvestä ääni kajahti:
”On tässä rakas Poikani,
te häntä kuulkaa aina.”

2.
Itsensä Kristus kirkastaa
nyt vielä omillensa,
vaan kuitenkin taas katoaa
ja salaa suuruutensa.
Ei kauan myöskään vuorella
Kristuksen pyhää loistoa
ystävät nähdä saaneet.

3.
Vaan kirkkautta Kristuksen
katsella siinä saamme,
kun Golgatalla kärsien
saa voiton kuninkaamme.
Hän Jumalamme kirkastaa,
kun maailmaa hän armahtaa.
Hän loistaa rakkautta.

4.
Parhainkin riemu päällä maan
pois haihtuu varjon lailla,
vaan taivaan riemu milloinkaan
ei muutu autuailla.
Se autuus, joka nyt ei näy,
tuhannen tuhat kertaa käy
ylitse aavistusten.

5.
Taivaassa vasta Kristusta
täydessä loistossansa
me aina saamme katsella
kaikkien pyhäin kanssa.
Kasvoista siellä kasvoihin
se nähdään, mitä katseltiin
kuin arvoitusta kerran.

6.
Kirkasta, Kristus, itsesi
myös meille matkallamme.
Voimalla kalliin sanasi
valaise sieluamme,
niin että kirkastettuina
me saamme kerran taivaassa
veisata kiitostasi.

Lisää suosikkeihin
Säk. 1–2 ja 4–5 Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Säk. 1–2, 4–5 uud. Elias Lönnrot 1867, 1880. Virsikirjaan 1886. Säk. 6 komitea 1937, virsikirjaan 1938. Säk. 3 Niilo Rauhala 1984, virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Saksassa 1538.
Sama sävelmä: 290 | 367
Luokitus: Jumalan armo Kristuksessa

Virren tarina

263 Vuorella Kristus kirkastui

Kuin Jesus vuorell’ kirkastui

Kirkastussunnuntain evankeliumi, Kristuksen kirkastuminen vuorella, avautuu kävijän eteen useissa kymmenissä maamme kirkoissa, joissa se on alttaritaulun aiheena. Me kaikki voimme katsella samaa kuvaa tässä virressä, jolla on oma historiansa.

Virren 12-säkeistöisen alkumuodon kirjoitti Hemminki Maskulainen virsikirjaansa 1605 ("Kuin Jesus vuorell' kirkastui / Kolmen apostolins' nähden", VVK 208). Vuoden 1886 virsikirjaan tuli sitä vastaava 7-säkeistöinen virsi, joka alkoi jo aivan samoin kuin nykyinenkin: "Vuorella Kristus kirkastui kuin päivä paistavaksi". Virren oli uudistanut Elias Lönnrot, jonka versiota sitten Julius Krohn edelleen muokkasi. Ensimmäinen säkeistö olikin viime kädessä Krohnin käsialaa ja vastasi Hemmingin alkuperäisvirren neljää alkusäkeistöä. Siinä vaiheessa kolme seuraavaa säkeistöä olivat nimenomaan Lönnrotin työtä ja loput kolme tunnistettavissa yhä Hemminki Maskulaisen tekstiksi.

Vuoden 1938 virsikirjassa säkeistöjä oli vain viisi. Hemmingin tekstin muistumia niissä ei enää juuri ollut. Vähän muokattuina ne ovat myös virren nykymuodossa, jonka säkeistöt 1, 2, 4 ja 5 menevät Lönnrotin tiliin (viimeksi mainittu hänen ehdotukseensa vuodelta 1880), mutta viimeinen säkeistö on 1930-luvun komitean lisäämä. Niilo Rauhalan nykyiseen virsikirjaan runoilema on vihdoin kolmas säkeistö.

Vain vähän näyttäisi siis olevan jäljellä Hemminki Maskulaisen tekstistä. Kaikki ei sentään ole kadonnut, sillä vuoden 1886 uudistuksessa virsi jaettiin kahtia ja toisesta puoliskosta saatiin nykyinen virsi Elämä murheen laaksossa (627). Virren muokannut Lönnrot kirjoitti siihen uuden ensimmäisen säkeistön. Niilo Rauhalan nyt uudistama taivasvirsi tietysti myös jatkaa kirkastussunnuntain teemaa: "On taivaan riemu rikkaampi, / tuhansin kerroin kirkkaampi / kuin aavistakaan voimme."

Tauno Väinölä


Sävelmästä lisää virren 367 tarinan yhteydessä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.