Virsi 367; On autuasta Jeesukseen
367

On autuasta Jeesukseen

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
On autuasta Jeesukseen
kaikessa aina luottaa.
En ystävääni sellaiseen
milloinkaan turvaa suotta.
Hän surun, ilon hetkinä
on uskollisin ystävä.
Hän voi ja tahtoo auttaa.

2.
Ei sairaan sijaa karta hän,
ei terveen juhlapöytää.
Luo sielun köyhän, etsivän
hän aina tiensä löytää.
Hääjuhliin, surukoteihin
hän saapuu lempein sydämin,
jos kutsun saa hän sinne.

3.
On riemun aihe rajaton:
kanssamme Herra kulkee.
Ken kaipaava ja köyhä on,
sen armoonsa hän sulkee.
Käy Herra maan ja taivasten
luo halvimmankin ihmisen
ja saapuu veljeksemme.

4.
Myös minun köyhän luokseni
käy, Jeesus, Vapahtaja,
ja ota asunnoksesi
sydämen halpa maja.
En löydä muusta iloa,
saan rikkauden sinussa,
oikean juhlariemun.

5.
Jää sydämeeni vieraaksi,
ainoa auttajani.
Kyyneleet ilojuomaksi
muuttuvat voimastasi.
Kun hautaan kerran päättyy tie,
niin vieraanasi minut vie
hääjoukkoon, juhlaan taivaan.

Lisää suosikkeihin
Johan Ludvig Runeberg 1857. Suom. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Saksassa 1538.
Sama sävelmä: 263 | 290
Luokitus: Ahdistukset ja lohdutus

Virren tarina

367 On autuasta Jeesukseen

Säll den, vars hopp till Jesum står

Virtensä On autuasta Jeesukseen kansallisrunoilija J. L. Runeberg (1804-1877) kirjoitti korvaamaan vanhan virren, joka toisti runomuodossa evankeliumin kertomuksen Kaanan häistä. Runebergin virsi perustuu samaan evankeliumitekstiin, mutta ei enää kerro sitä ”omin sanoin”. Pari kosketuskohtaa voimme havaita. Toisessa säkeistössä sanotaan, että Jeesus saapuu hääjuhliin (siinä kuin surukoteihinkin), ”jos kutsun saa hän sinne”. Jeesuksen ensimmäinen tunnusteko Kaanan häissä on taustana viimeisen säkeistön maininnalle kyynelten muuttumisesta ilojuomaksi, ja kuva hääjuhlasta sisältyy virren lopun rukoukseen: ”Kun hautaan kerran päättyy tie, / niin vieraanasi minut vie / hääjoukkoon, juhlaan taivaan.”

”Mitä hän teille sanookin, tehkää se” (Joh. 2:5). Tämä Jeesuksen äidin Kaanan häissä lausuma kehotus puhuu luottamuksesta. Runebergin virsi nousee samasta luottamuksesta: ”On autuasta Jeesukseen kaikessa aina luottaa.” Jeesus on ystävä, johon ei voi turvata suotta. ”Hän voi ja tahtoo auttaa.”

Runebergin verraton lohdutusvirsi huipentuu ja tiivistyy kolmanteen ja neljänteen säkeistöön. ”On riemun aihe rajaton: kanssamme Jeesus kulkee.” Veisaaja, ”köyhä ja etsivä sielu”, rukoilee luottavasti, että Jeesus ottaisi asunnokseen hänen sydämensä. Silloin sen täyttää oikea juhlariemu.

Olematta mikään riemuvirsi On autuasta Jeesukseen puhuu siis ennen muuta riemusta. Siihen sopii hyvin rauhallinen duurisävelmä, joka on peräisin Saksasta 1500-luvulta. Ranskan hugenotit ovat sitä käyttäneet eräässä psalmivirressään, mutta nykyään sitä ei tiettävästi käytetä muualla kuin Suomessa. Meillä se liittyy kahteen muuhunkin virteen.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.