Virsi 262; On hyvyydessään Jumala
262

On hyvyydessään Jumala

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
On hyvyydessään Jumala
jo meitä armahtanut,
verellä oman Poikansa
synnistä puhdistanut.
Ei auta oma ansio,
kun uhkaa Herran tuomio.
On armo ainut turva.

2.
Lain käskyt kaikki vaativat
pyhyyttä, rakkautta,
ja Herran silmät katsovat
sydämen puhtautta.
Vaan turmeltu on ihminen,
on hyvään hidas, saastainen
ja kuollut synneissänsä.

3.
Ei täytä meistä yksikään
lain pyhää vaatimusta.
Ei kukaan pysty välttämään
sen uhkaa, rangaistusta.
Sen tähden hyvä Jumala
soi meille rakkaan Poikansa
vanhurskaudeksemme.

4.
Lain kaiken hän on täyttänyt,
hän Isän vihan kantoi.
Siis iloitkaa, te kristityt,
hän pääsyn armoon antoi.
Ei tuomita nyt laki saa,
kun Kristus meidät armahtaa
ja armo synnit peittää.

5.
Kun suuren turmeluksemme
me surren tunnustamme
ja ristin saarnan kuulemme
ja armon omistamme,
niin vanhurskaiksi tulemme,
lain käskyjä myös kuulemme
ja tahdomme ne täyttää.

6.
Kun Herran Henki sydämeen
elämän uuden antaa,
hän ohjaa meitä pyhyyteen
ja voimallansa kantaa.
Hän pahan kahleet katkaisee,
hän hyviin töihin rohkaisee
ja antaa uuden toivon.

7.
Näin usko kantaa hedelmää,
saa aikaan rakkautta
ja meitä täällä yhdistää,
luo mieliin laupeutta.
Näin Herran laki täytetään
ja toisten puutteet peitetään.
Niin Kristus meitä käski.

8.
Ei koskaan pyydä rakkaus
kiitosta teoistansa.
Vaan meillä Herran lupaus
on hänen sanassansa:
Ken rakkautta osoittaa,
se rakkautta myöskin saa
ja siunausta niittää.

9.
Sua kiitämme, kun armahdat
näin meitä Pojassasi
ja vanhurskaiksi julistat,
oi Isä, armostasi.
On meissä synti, turmelus
vaan Kristuksessa lunastus.
Ylistys, kiitos, aamen!

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Säk. 1–6 Paul Speratus 1524. Ruots. ja säk. 7–9 Olavus Petri 1536. Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583. Uud. Carl Gustaf von Essen 1867, komitea 1937. | Sävelmä: Keskiajalta / Saksassa 1524.
Sama sävelmä: 519
Luokitus: Jumalan armo Kristuksessa

Virren tarina

262 On hyvyydessään Jumala

Es ist das Heil uns kommen her

Virren On hyvyydessään Jumala kirjoittaja Paul Speratus (1484-1551) oli uskonpuhdistuksen ajan miehiä. Hän kuuluu luterilaisen virren aloittajiin. Ensimmäinen luterilainen virsivihko ilmestyi 1524; se tunnetaan nimellä Achtliederbuch (’Kahdeksan laulun kirja’), koska siinä oli kahdeksan virttä. Sen virsistä neljä oli Lutherin ja kolme Speratuksen käsialaa; yhden kirjoittajaa ei tiedetä.

Paul Speratus aloitti uransa katolisena pappina, mutta hänestä tuli uskonpuhdistuksen esitaistelija Itävallassa ja Määrissä. Kerettiläisenä hänet vangittiin, mutta kuolemantuomiolta hän säästyi ja hankkiutui vapaaksi päästyään Wittenbergiin. Lutherin suosituksesta Preussin herttua Albrecht kutsui hänet linnansaarnaajaksi Königsbergiin (nyk. Kaliningrad). Vuodesta 1530 Speratus toimi piispana Marienwerderissä (nyk. Kwidzyn, Puolassa). Yhdessä Johann Gramannin (ks. virttä 323) kanssa hän toteutti Preussin uskonpuhdistuksen.

Speratuksen virren sisältönä on luterilainen vanhurskauttamisoppi, joka tiivistyy apostoli Paavalin päätelmässä, että "ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja" (Room. 3:28). Virsi liittyy Lutherin virteen "Oi iloitkaa, te kristityt", jota se seurasikin mainitussa virsivihkosessa (ja nyt myös meidän virsikirjassamme). Runomittakin on molemmissa sama.

Alkuaan 14-säkeistöinen On hyvyydessään Jumala on opetusvirsi. Innostavana sitä ei voi pitää. Se on kuin kappale dogmatiikkaa runon muodossa. Sävelmäkin on melko puiseva. Kuitenkin siitä tuli yksi niitä virsiä, jotka tehokkaasti levittivät uutta oppia Saksassa.

Virren suomennoksen pohjana on Olavus Petrin ruotsinnos. Se mukailee vapaasti Speratuksen tekstiä, ja sen kolme loppusäkeistöä Olavus Petri sepitti itse. Toisin kuin saksalaiset me pääsemme laulamaan rakkaudesta, joka on uskon hedelmä eikä pyydä kiitosta teoistaan.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.