Virsi 261; Oi iloitkaa, te kristityt
261

Oi iloitkaa, te kristityt

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Oi iloitkaa, te kristityt,
veisatkaa hartain mielin
kiitosta Jumalalle nyt
niin sydämin kuin kielin
suuresta rakkaudesta,
kun antanut hän armonsa
on meille Kristuksessa.

2.
Voi, kuinka lujaan minua
sai pitää kahleissansa
tuo vihollinen, saatana,
ja käyttää orjanansa!
Näin syntiin yhä syvemmin
ja omantunnon kipuihin
ja ahdistukseen vaivuin.

3.
Kun omin neuvoin vapaaksi
en päässyt synneistäni
ja turvaa hyvät tekoni
ei tuoneet hädässäni,
niin kaiken toivon kadotin,
näin kuoleman ja helvetin
uhkaavan kauhuillansa.

4.
Vaan iankaikkisuudessa
mua sääli Isä taivaan,
hän muisti laupeuttansa
ja katsoi alas vaivaan.
Hän katsoi minun puoleeni
ja kurjaa auttoi, armahti,
hän uhrin kalliin antoi.

5.
”Käy viipymättä auttamaan”,
hän lausui Pojallensa,
”tuon kurjan luokse maailmaan
käy pelastajaksensa.
Hän kuolee, hukkuu synneissään,
vaan lähde sinä kärsimään
nyt hänen kuolemansa.”

6.
Ja Poika kuuli Isäänsä
ja jätti kirkkaan taivaan.
Niin syntyi tänne neitseestä
hän veljekseni vaivaan,
näin herruutensa salaten
hän otti muodon ihmisen,
hän vangitsijan voitti.

7.
Hän lausui: ”Luota voimaani,
kun sodin puolestasi
ja hyväksesi kaikkeni
tein Vapahtajanasi.
Näin ostin sinut kalliisti
ja aina kuljen kanssasi,
ei erottaa voi meitä.

8.
Nyt vuodatettu vereni
tuo rauhan, turvan tuottaa.
Kun kaiken kärsin tähtesi,
saat lunastukseen luottaa.
Kun voitin synnin, kuoleman
ja armon aarteet lahjoitan,
niin tulet autuaaksi.

9.
Ja Isän luona taivaassa
nyt olen puoltajasi
ja rukouksin sinua
myös muistan murheissasi.
Kun Pyhä Henki opettaa
ja sanaa aina kirkastaa,
hän johtaa totuuteeni.

10.
Tuo tekoni ja sanani
nyt julki rohkeasti,
näin kasvaa valtakuntani,
se kestää ikuisesti.
Vaan karta ihmisoppeja,
ne vievät aarteen sinulta,
vain sanassani pysy.”

11.
Siis kiitän Isää armosta,
kun Poikansa hän antoi,
ja kiitän aina Jeesusta,
kun syntini hän kantoi.
Hän minut kuolon kidasta
ja pahan hengen pauloista
näin auttoi tielle taivaan.

 

Voidaan laulaa myös sävelmällä 137.

Lisää suosikkeihin
Martti Luther 1523. Ruots. Olavus Petri 1536. Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583. Uud. Knut Legat Lindström ja Elias Lönnrot 1867, komitea 1937. | Sävelmä: Saksassa 1523.
Luokitus: Jumalan armo Kristuksessa

Virren tarina

261 Oi iloitkaa, te kristityt

Nun freut euch, lieben Christen gmein

Martti Lutherin (1483-1546) virsistä persoonallisin Oi iloitkaa, te kristityt on selvästi omaelämäkerrallinen. Toisen ja kolmannen säkeistön "minä" on Erfurtin luostarissa sieluntaisteluaan käynyt munkki Martti Luther.

Rohkean kansanomaisesti Luther sitten siirtää tapahtumisen ikuisuuden tasolle: Isä Jumala ja Jeesus Kristus keskustelevat synneissään kuolemaan kulkeutuvan Martti Lutherin pelastamisesta, ja Isä lähettää Poikansa "kärsimään hänen kuolemansa". (Samanlainen Isä Jumalan ja hänen Poikansa keskustelu tavataan myös Paul Gerhardtin virressä "Kas Karitsata Jumalan" (58), jonka suomennoksesta kyseinen vuoropuhelu kuitenkin on jätetty pois.)

Virren ytimeen tullaan seitsemännessä säkeistössä. Sen saksalaisessa alkutekstissä Jeesus lausuu kuuluisat sanat, joita ei ole onnistuttu siirtämään suomennokseen: "Minä olen sinun ja sinä olet minun" (ich bin dein und du bist mein). Virsi rinnastuu tekijänsä toiseen suurenmoiseen tekstiin, toisen uskonkohdan selitykseen, jossa Luther kirjoittaa: "Uskon, että Jeesus Kristus on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen."

Jeesuksen puheenvuoro päättyy kutsuun hänen valtakuntansa työhön: "Tuo tekoni ja sanani nyt julki rohkeasti." Loppuun saakka Luther siis kertoo tässä virressään siitä, mitä hän on itse saanut kokea. Mutta samalla hän kirjoittaa kaikille ihmisille, jotka ovat kokeneet samaa kuin hän. Oi iloitkaa, te kristityt sisältää kristillisen seurakunnan uskon ja tunnustuksen. Se on todella ensimmäinen luterilainen virsi, ei vain niistä vanhin, vaan myös mitä keskeisin.

Virteen liittyy kaksi perinteistä sävelmää. Edellisessä, vuoden 1938 virsikirjassa sillä oli nykyisen virren 137 "Armollaan Herra ennättää" sävelmä, joka nyt on osoitettu käytettäväksi vaihtoehtoisena. Varsinaisena sävelmänä on virren alkuperäinen koraali (Achtliederbuch 1524).

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.