Virsi 611; Käyn aina kohti kuolemaa
611

Käyn aina kohti kuolemaa

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Käyn aina kohti kuolemaa,
jos minne tieni kulkee.
Se kerran minut saavuttaa
ja hautaan minut sulkee.
Yhdessä hetkessä
voi matka päättyä.
Maan riemu, murhe katoaa,
käyn aina kohti kuolemaa.

2.
Käyn aina kohti taivasta,
kun Jeesukseeni uskon.
Kuoleman yönkin tullessa
saan nähdä aamuruskon.
Autuas osani,
kun, Jeesus, kanssasi
pois synnin, kuolon laaksosta
saan käydä kohti taivasta.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Hans Adolf Brorson 1734. Ruots. 1765–67. Suom. Jacob Rochier 1836, Johan August Gottlieb Hymander 1875. Uud. Kauko Veikko Tamminen 1923. Virsikirjaan 1938. Uud. Niilo Rauhala 1984. | Sävelmä: Saksassa 1726.
Luokitus: Kuolema ja iankaikkisuus