606 Jo joutuu lähtöhetki O Welt, ich muss dich lassen Virren sävelmä liitetään alankomaalaisen säveltäjän Heinrich Isaacin nimeen, mutta se ei ole hänen säveltämänsä. Laulu, johon sävelmä alkuaan liittyi, oli ihan maallinen ja alkoi sanoilla Innsbruck, ich muss dich lassen eli siis ”Innsbruck, minun täytyy jättää sinut”. Se oli todennäköisesti eteläsaksalaisten käsityöläiskisällien laulu, jonka nämä virittivät lähtiessään vaeltamaan jostain kaupungista seuraavaan kohteeseensa. Isaac julkaisi siitä neliäänisen kuorosovituksen 1495. Ennen pitkää sävelmä tuli myös hengelliseen käyttöön. Vuodelta 1505 tunnetaan laulu pyhästä Annasta ja Joakimista (neitsyt Marian vanhemmista). Bartholomäus Gesius puolestaan antoi 1605 sävelmälle sen muodon, joka sillä on saksalaisessa virsikirjassa. Heinrich Isaac (n. 1450-1517) oli aikansa merkittävimpiä muusikkoja. Hän kohosi keisari Maksimilian I:n hovisäveltäjäksi ja toimi mm. Wienissä ja Innsbruckissa sekä keisarin lähettiläänä Firenzessä. Innsbruck-laulun sävelmää on sittemmin paljon käytetty koraalina. Se soi Bachin Matteuspassiossa (koraalit 16 ja 44). Paul Gerhardt kirjoitti siihen iltavirtensä Nun ruhen alle Wälder, sen jonka suomennos alkaa sanoilla ”Nyt kaikki päättää työnsä” (559). Gerhardtin jälkiä ovat seuranneet ruotsalainen Johan Kahl, jonka iltavirsi on ”Maat, metsät hiljenneinä” (560), ja sitten myös Frans Mikael Franzén, joka sepitti tähän sävelmään iltavirtensä "Kun päivä mailleen vaipuu" (562). Virsi Jo joutuu lähtöhetki painettiin ensi kerran arkkivirtenä Nürnbergissä 1555. Jo 1569 se julkaistiin eräässä nürnbergiläisessä virsikirjassa. Ruotsiksi virsi käännettiin 1626, ja siitä se suomennettiin vuoden 1701 virsikirjaan. Jäähyväiset maailmalle sekä myös omaisille ja ystäville eivät ennen vanhaan olleet lainkaan harvinainen virren aihe. Tauno Väinölä Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.