Virsi 560; Maat, metsät hiljenneinä
560

Maat, metsät hiljenneinä

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Maat, metsät hiljenneinä
ja meret tyyntyneinä
kiittävät Jumalaa.
On laannut voima tuulten.
Vaikene, puhe huulten,
vain sydän puhua nyt saa.

2.
Sinua, Jumalani,
nyt kiitän iloissani,
kun tunnen voimasi.
On kaikki hallussasi,
soi taivas kiitostasi
ja koko luomakuntasi.

3.
Nyt ihmettelen tässä,
näin, Herra, elämässä
lastasi talutat:
suot armolahjojasi
ja hoidat sanallasi
ja joka päivä armahdat.

4.
Aamusta aamuun herään
ja ilta illan perään
käyn rauhaas nukkumaan.
Voin päivän päivään liittää,
ja hyvyyttäsi riittää,
et, Herra, väsy auttamaan.

5.
Vaan tunnen murheissani:
taas, Herra, matkallani
pois kuljin tieltäsi.
On turva lapsellasi
vain laupeudessasi.
Näin sulje minut helmaasi.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Johan Kahl 1745. Suom. Elias Lagus 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893, Jaakko Haavio 1962. Virsikirjan lisävihkoon 1963. | Sävelmä: Saksassa 1495.
Sama sävelmä: 466 | 559 | 562 | 606 | 824
Luokitus: Aamu ja ilta

Virren tarina

560 Maat, metsät hiljenneinä

Min själ! se allt är stilla

Maat, metsät hiljenneinä tuli vuonna 1963 hyväksyttyyn virsikirjan lisävihkoon uutena nuortenvirtenä. Monen mieleen se nostaneekin muistoja nuoruusaikojen kesäisistä nuotioilloista.

Virren tekijäksi oli silloin merkitty Johan Kahl (1721-1746). Nykyinen virsikirja oli aiemmin maininnut tekijäksi Saksan 1600-luvun suuren virsirunoilijan Paul Gerhardtin, jonka virren Kahl olisi ruotsintanut. Siinä oli kuitenkin tapahtunut ikävä erehdys: kyseessä on nimittäin Johan Kahlin itsenäinen virsi. Runomitan hän otti Gerhardtin virrestä "Nyt kaikki päättää työnsä" (559), ja lähtökohta oli molemmilla yhteinen, sillä Gerhardtin alkuperäinen virsi alkaa sanoilla ”Nyt lepäävät kaikki metsät” – ”Nun ruhen alle Wälder”. Mutta jo avauksessa on havaittavissa selvä erokin. Sisämaan kasvatti Gerhardt luettelee – saksankielisessä alkutekstissä siis – levossa oleviksi metsät, pellot ja kaupungit, karjan ja ihmiset (nykyinen suomennos tiivistää luettelon kolmeen sanaan: "vuoret, laaksot maan"). Meren äärellä Gotlannin Visbyssä varttunut ja sieltä Tukholmaan muuttanut Kahl mainitsee maat, metsät ja meret.

Virsi on iltameditaatio: "vain sydän puhua nyt saa". Ajatellessaan Jumalaa, jonka voimallinen käsi hallitsee kaikkea luomakuntaa, pieni ihminen tunnustaa nöyrästi: ”Nyt ihmettelen tässä, / näin, Herra, elämässä, / lastasi talutat: / suot armolahjojasi / ja hoidat sanallasi / ja joka päivä armahdat.”

Kahlin virren yhdestätoista säkeistöstä on virsikirjamme versiossa karsittu yli puolet. Pois jätettyjen säkeistöjen sisältö on tiivistetty sen viidenteen säkeistöön.

Virren sävelmä on yhteinen edellä mainitun Gerhardtin virren (559) kanssa. Sen alkuperästä lähemmin virren 606 yhteydessä.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.