Virsi 605; Kun täältä, Jeesus, erkanen
605

Kun täältä, Jeesus, erkanen

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Kun täältä, Jeesus, erkanen,
sen katson voitokseni.
Suot ilon, rauhan ikuisen
luonasi sielulleni.
Kuin siemen peltoon peitetään,
niin ruumis maahan kätketään,
vaan kirkkaana se nousee.

2.
Pois riisun majan maallisen,
saan syntipuvun heittää.
On Jeesus tuonut autuuden,
hän alastoman peittää.
Elämän kruunun kerran saan,
hän on sen rakkaudessaan
minulle valmistanut.

3.
Mä pääsen tyyneen satamaan
myrskyistä, jotka pauhaa.
Kiusauksista maailman
iäksi pääsen rauhaan.
Vaivoista lepoon tulla saan
ja yöstä päivään ihanaan,
itkusta taivaan riemuun.

4.
Majani vaihtuu riutuva
iäiseen, uuteen kerran.
Ruumiini kurja, kuoleva
kirkastuu luona Herran.
Ah, siellä silmä selkeää,
ja vajavaisuus tänne jää,
iloksi murhe muuttuu.

5.
Ei elämäksi elämää
voi nähdä joka hetki.
On tuskaa, suurta ikävää
niin täynnä monen retki.
Kuitenkin matka etenee,
hetkestä hetkeen lyhenee
myös ahdinkomme täällä.

6.
Voi turhan turhaa hyörinää,
tyhjiksi siinä jäämme!
Voi onnen, maineen etsintää,
kiireistä elämäämme!
Kuolema meille voitto on
ja pääsy alta ahdingon,
surusta riemuun suureen.

7.
Ah, Jeesus, ole turvani,
vie minut maalle sille,
johonka tien sun voittosi
aukaisi uskoville.
Kun päättyy tämä elämä,
uskossa suo mun lähteä,
taivaassa koti anna.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Magnus Gabriel De la Gardie 1694. Suom. Bengt Jakob Ignatius 1824, Knut Legat Lindström 1867. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Saksassa 1533.
Sama sävelmä: 608
Luokitus: Kuolema ja iankaikkisuus

Virren tarina

605 Kun täältä, Jeesus, erkanen

O Jesu! när jag hädan skall

Magnus Gabriel De la Gardie (1622-1686) oli Ruotsin suurvalta-ajan loistavimpia ylimyksiä. Hän nousi valtakunnan kansleriksi ja hallitsi 1660-luvulla valtakuntaa holhoojahallituksen keskeisenä miehenä. Hän oli suunnattoman rikas, ja häntä ympäröi ruhtinaallinen loisto. Hänen suurenmoinen rakennustoimintansa ulottui moneen valtakunnan kolkkaan, ei kuitenkaan Suomeen.

Kun Kaarle XI sitten ryhtyi kohentamaan ahtaalle joutunutta valtiontaloutta, De la Gardie putosi vallan ja vaurauden huipulta alas köyhyyteen. Suuri peruutus vei häneltä läänitykset, ja muun omaisuutensa hän joutui velkojensa maksamiseksi myymään. Maallisen rikkauden menetettyään hän omistautui hartaudenharjoitukseen ja kirjoitti virsiä. Niissä kuvastuu väsyneen miehen kuolemankaipuu. Varmasti hänen kirjoittamakseen tiedetään kuolemaanvalmistautumisvirsi Kun täältä, Jeesus, erkanen; mahdollisesti myös virsi 613 ”Ken tuonen valtaa karttaa voi” on hänen kirjoittamansa.

Virren suomennoksessa sanotaan: “Mä pääsen tyyneen satamaan / myrskyistä jotka pauhaa.” Tältä osin (säk. 3) ovat alkuperäiset sanat Ruotsissa muodostuneet siivekkäiksi: Jag kommer av ett brusand hav på rätta glädjestranden – ja eikö vain ”oikea iloranta” tunnukin osuvammalta taivasta tarkoittavalta kuvalta kuin staattinen ”tyyni satama”! Mitä kaikkea lieneekään De la Gardien mielessä liikkunut hänen muistellessaan rikasta ja vaiheikasta elämäänsä, jota hän tässä vertaa pauhaavaan mereen? – Hänen vaiheistaan kannattaa lukea Kansallisbiografian 2. osassa oleva artikkeli. Kaiken siinä kerrotun hän virressään leimaa turhaksi hyörinäksi.

Virsi osoittaa, että De la Gardie toivoo kuolemassa pääsevänsä maailman kiusauksista rauhaan, vaivoista lepoon, yöstä päivään, itkusta taivaan riemuun. Virsi rakentuu tähän tapaan vastakohtien varaan. Jonkin kuvan vaikutus on vahva: ”Pois riisun majan maallisen, / saan syntipuvun heittää. / On Jeesus tuonut autuuden, / hän alastoman peittää.”

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.