Virsi 604; Oi Herrani, kun matkani
604

Oi Herrani, kun matkani

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Oi Herrani,
kun matkani käy kuolemaan,
niin murtuu ruohon lailla hauras maja.
Vaan kauttasi myös voiton saan,
kun elämäni olet, Vapahtaja.

2.
Nyt turvana
myös minulla on rakkaus,
kun, Jeesus, ristinpuuhun synnit kannoit.
Ja voimana on kirkkaus,
kun pääsiäisen valon nähdä annoit.

3.
Siis kiittää saan,
kun päällä maan jo kuolema
on nielty, Jeesus, sinun voitossasi.
Tien autuaan käyn uskossa,
kun armo kantaa valtakunnassasi.

4.
On kallio
ja aurinko nyt nimesi,
myös kuoleman se Golgatalla kesti.
On siinä jo autuuteni,
ja osani on siinä ikuisesti.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Niilo Rauhala 1977, 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Jouko Linjama 1979.
Luokitus: Kuolema ja iankaikkisuus

Virren tarina

604 Oi Herrani, kun matkani

Virsikirja alkaa ja päättyy juhlavasti. Alussa ovat kirkkovuoden juhla-aikojen ja -päivien virret, viimeisenä osastona on Kuolema ja iankaikkisuus. Tietysti sen osaston virsissä myös onneton iankaikkisuus tulee puheeksi, mutta pääaiheena on juhla, joka meillä vielä on edessäpäin – ja jota emme osaa kuvata, emme edes kuvitella.

Uuden virsikirjamme tärkeitä nimiä on kemiläinen runoilijapappi Niilo Rauhala (1936-). Sairaalapappina toiminut Rauhala on kokenut sielunhoitaja, runoilijana hän kuuluu nykylyriikkamme eturiviin.

Niilo Rauhalan virsi Oi Herrani, kun matkani avaa virsikirjan viimeisen osaston. "Matkani käy kuolemaan", siinä sanotaan – ja sehän on väistämätön tosiasia, se kuuluu elämään. Esiin nousevat kuitenkin toiset tosiasiat, elämää suuremmat. Kyseessä on vahva pääsiäisvirsi – virsi kuoleman voittaneesta Vapahtajasta. Häneen uskovalle edessä oleva tie on turvallinen, enemmänkin: se on autuas, se johtaa taivaaseen.

Viimeisessä säkeistössä Jeesusta nimitetään vanhaan kristilliseen kuvakieleen liittyen kallioksi ja auringoksi. Hän on elämän kestävä perusta, hän on elämän valo. Ilmaisu "aurinko on nimesi" yhdistää virren myös Leonard Typön pääsiäisvirteen "Aurinkomme ylösnousi" (105), jota lestadiolaiskodissa kasvanut Niilo Rauhala jo lapsena oppi rakastamaan.

Rauhala kirjoitti tämän virtensä J. S. Bachin Jouluoratorioon sisältyvän koraalin ”Seid froh dieweil” (nro 35) sävelmään. Virsikirjakomitea halusi kuitenkin virteen kotimaisen sävelmän ja kääntyi silloisen Tuusulan kanttorin, säveltäjänä monin tavoin ansioituneen Jouko Linjaman (1934-) puoleen. Hänen ilmeikäs, karuksi luonnehdittu koraalinsa ei ole tullut tutuksi, ei yksinlaulunakaan. Mutta Rauhalan tekstiä voi lähestyä myös runona, jota on hyvä lukea kuunnellen ja miettien. Virren omaa ilmaisua lainaten: sen "voimana on kirkkaus".

Tauno Väinölä