1.
Jäi taakse vuori kirkastuksen,
käy Jeesus kohti Golgataa.
Hän tielle ristin ahdistuksen
nyt oppilaitaan valmistaa.
Se heille salatuksi jää,
vain valta heitä viehättää.
2.
He eivät tahdo kantaa iestä,
myös meille se on vaikeaa.
Me emme seuraa ristin miestä,
vaadimme vahvaa Jumalaa.
Tie pilkkakruunun, tappion
on mieltä vailla, mahdoton.
3.
Vaan sillä tiellä elämänsä
on Jeesus meille antanut
ja uhrillansa, ristillänsä
myös meille portin aukaissut
elämään uuteen, vaikeimpaan:
ei vaatimaan vaan antamaan.
4.
Vain sille, joka suostuu uuteen,
hän lupaa tosi elämän,
ja valtakunnan salaisuuteen
hän vihkii tielleen lähtijän.
Niin vihan valtaan, kuolemaan
luo rakkaus jo valoaan.
5.
Sen valon kanssa mahti, valta,
rikkaus joutuu kasvokkain.
Se mikä näyttää vahvimmalta,
paljastuu pettäväksi vain,
ja hyvinvoinnin naamion
takana tyhjyys, tuho on.
6.
Jos itsekkyyden valtaan jäämme,
elämä siihen katoaa.
Siis ristin tielle lähtekäämme
seuraten kutsun antajaa
nyt rakastaen, taistellen
uskossa uuden luomisen.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Outi Noponen ja Juha Kuivanen (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Virren kirjoittaja, vantaalainen uskonnonlehtori Pekka Kivekäs (1937-) on toisen polven virsirunoilija. Hänen isänsä, rovasti Herkko Kivekäs, joka 1960-luvulla osallistui Siionin virsien uudistustyöhön, on sanoittanut virren 530 ”Herrani, minut loit”. Pekka Kivekkään kiinnostus virsiin ja hengellisiin lauluihin on siis jo kodin perintöä. Ruotsin virsikirjan suomentamiseen hän osallistui yhdessä Anna-Mari Kaskisen, Anna-Maija Raittilan ja Niilo Rauhalan kanssa.
Virsikirjan alkuperäisen merkinnän mukaan virsi liittyisi raamatunkohtaan Mark. 8:31–38. Kun se kuitenkin alkaa maininnalla Jäi taakse vuori kirkastuksen ja Jeesuksen kirkastumisesta kerrotaan vasta Markuksen evankeliumin 9. luvussa, taustaksi osoittautuvat Jeesuksen ja opetuslasten väliset keskustelut siinä ja seuraavassa luvussa. Opetuslapsille, joita askarruttaa kysymys heidän osakseen kenties tulevasta kunniasta sitten, kun Jeesuksen kirkkaus toteutuu, Jeesus sanoo: ”Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jonka minä juon?” Myös tästä on kysymys: "Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija. – Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta." (Mark. 10:38–45.)
Jeesus valmistaa oppilaitaan ristin ja ahdistuksen tielle, mutta hänen sanansa eivät mene perille. "Myös meille se on vaikeaa", virsi vakuuttaa, "vaadimme vahvaa Jumalaa". Mutta osalliseksi tosi elämästä ja "valtakunnan salaisuudesta" pääsee vain se, joka suostuu uuteen eli vaikeimpaan: "ei vaatimaan vaan antamaan".
Virren sävelmä on keskieurooppalaisen kansansävelmän suomalainen, Pohjois-Savosta muistiin merkitty toisinto. Se esiintyi vuoden 1938 virsikirjassa virren "Ah saavu, Jeesus, seurahamme" b-sävelmänä, josta herännäisveisuulle ominaiset melismat eli niekut kuitenkin oli karsittu pois. Nyt valittu ryhdikäs ja rientoisa sävelmämuoto on sama kuin mainitulla pääsiäisvirrellä on Siionin virsissä. Se käy mainiosti tähän nykyaikaiseen opetusvirteen.