Virsi 54; Käykäämme nyt Jerusalemiin
54

Käykäämme nyt Jerusalemiin

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Käykäämme nyt Jerusalemiin
ja yhdessä paastotkaamme
ja Jeesusta kärsimystiellänsä
nyt nöyrästi seuratkaamme.

2.
Käykäämme nyt Jerusalemiin.
Vaan yössä ken kestää voisi
ja Jumalan tahtoa kuunnellen
sen katkeran kalkin joisi?

3.
Käykäämme nyt Jerusalemiin,
kun henkensä Kristus antaa.
Hän, Karitsa, kaikkien puolesta
saa tuomion yksin kantaa.

4.
Käykäämme siis Jerusalemiin,
on ikuinen kirkkaus siellä.
Ja luoksensa kerran hän kokoaa
ne, jotka hän tunsi tiellä.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Laulettu 1. säkeistö

Outi Noponen ja Juha Kuivanen (laulu), Teija Tuukkanen (piano)

Sävelmä

Säestys

Paul Nilsson 1898. Suom. Per Boreman 1945, Pauli Vaalas 1951. Uud. Anna-Maija Raittila 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Tanskassa 1627.
Luokitus: Kristuksen kärsimys ja kuolema

Virren tarina

54 Käykäämme nyt Jerusalemiin

Se, vi går upp till Jerusalem

Ruotsalaisen runoilijapapin Paul Nilssonin (1866-1951) paastonajan avausvirren alku on suoraan Raamatusta: Se, vi går upp till Jerusalem. Edellisessä raamatunsuomennoksessa sanat kuuluivatkin: "Katso, me menemme ylös Jerusalemiin." Nykyisen mukaan luemme: "Me menemme nyt Jerusalemiin." Meidän virsikirjassamme Nilssonin virsi puolestaan alkaa: Käykäämme nyt Jerusalemiin. – Kyse on laskiaissunnuntain evankeliumitekstin alusta (Luuk. 18:31).

Virsi häivyttää ajallisen välimatkan: se tuo Jeesuksen kärsimyshistorian tapahtumat nykyaikaan tai vie meidät hänen aikalaisikseen, miten vain. Virsi johdattaa seuraamaan Jeesusta hänen kärsimystiellään.

Kaikki säkeistöt alkavat samoin sanoin: "Käykäämme nyt Jerusalemiin" – tosin suomennoksessa ei ihan niin (kun siitä puuttuu sana "ylös"), sillä sen viimeisessä säkeistössä "nyt"-sanan tilalla on "siis". Siinä säkeistössä Jerusalem tarkoittaakin ylhäistä eli taivaallista Jerusalemia (Ilm. 21).

Yksi ilmaisu ansaitsee vielä huomiota: kuka "sen katkeran kalkin joisi". Urheiluselostajien kuulee joskus sanovan, että voittaja "juottaa katkeraa kalkkia" hävinneelle – ikään kuin tämä kalkki olisi jotain kamalaa juotavaa. Mutta sana "kalkki" tarkoittaa maljaa; sen synonyymi on myös pokaali (engl. cup). Maljaa merkitsevä kalkki on vanhaa raamatunkieltä, mutta suomalaisesta Raamatusta se jäi pois jo 1930-luvulla. Silloin se kuitenkin ilmaantui virsikirjaan (ks. 362:10), ja nyt se esiintyy siis jo kahdessa virressä. Ja ehtoolliskalkista kyllä kuulee yhä puhuttavan.

Anna-Maija Raittilan suomennos ei ehkä tavoita samaa harrasta yksinkertaisuutta, joka huokuu Nilssonin ruotsinkielisestä virrestä. Yhteinen molemmille on kuitenkin suloinen pohjoismainen kansansävelmä. – Virren ensimmäinen suomennos (Pauli Vaalas) ilmestyi kokoelmassa Hengellisiä lauluja ja virsiä 1951.

Paul Nilsson oli nuoresta pitäen kiinnostunut virsistä ja virsien kirjoittamisesta. Hänen ensimmäinen virsivihkonsa ilmestyi 1895, ja myöhemmin hän julkaisi paitsi ehdotuksen virsikirjan lisäykseksi myös oman ehdotuksensa korjatuksi virsikirjaksi. Ruotsin nykyisessä virsikirjassa Paul Nilssonin virsiä on seitsemän ja oman kirkkomme ruotsalaisessa virsikirjassa kahdeksan.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.